Meillä on taas vaihteeksi pyöritelty kiviä. Vähän pienempiä ja paljon isompia. Vanhan talon kivijalkaan kaavaillun terassin alustustyöt ja pohjan tasaaminen vei oman aikansa, kun uunin alta löytyi kivenjärkäleitä joita ei ihan helposti piilotettukaan..

 

Isäntä nakuttelee puhtaaksi uunin hajotuksesta ehjänä jääneitä tiiliskiviä ja lapset koputtelevat uunin perustuksena olleita järkäleitä (silmälasit asianmukaisesti päässä, kuten aina kun kiviä hakataan!). Mitähän näille tekisi? Ei niitä tähänkään voi jättää. Joitakin isompia kiviä ja hienompaa murskaa saimme tukittua kellarinluukusta sisään.

 

Kaikki eivät mahtuneet kuitenkaan kellariin. Ei auttanut kuin ottaa moukari ja rautakanki apuun ja alkaa kivien siirtelyyn..

 

Tämän valtavan vihreäkiven (mitä aarteita kivijalkaan on haudattukaan!) kohdalla oli hätiin haettava lapiota ja kakkosnelosta. Mistähän asti näitä on tänne haalattu, vai ovatko omalta tontilta..

 

Parin litistyneen sormen ja uhkaavasti kipeytyvien selkien herättäminä tajusimme viimein ottaa apuun maatilavaneria ja räikkäliinoja. 

Lopulta saimme isännän kanssa kivet kasattua yhteen nurkkaan. Täytyy sanoa, että minustakin heiveröisestä oli lopulta apua, kun tajusin homman juonen: nosto, pikkukivi alle, nosto, pikkukivi edellisen päälle, nosto.. jne. Tosin, välillä ei auttanut muu kuin raaka voima, ja silloin liinat ja selkänikamat nitisivät.

Tuohon se keko sitten jäi. Yli niitä ei jaksanut kukaan alkaa veivaamaan, ja mihinkäs ne sieltä sitten - ei niitä nurmikollekaan viitsisi jättää. Niinpä kivet saavat jäädä terassin nurkkaan astin- ja istumakiviksi. Sommitteluahan tuo kasa ehkä vielä vaatii..

 

 

Mikähän tästäkin terassista vielä tulee.. Tosi hieno, vai tosi pöljä, aika näyttää.

Vanha kivijalka toimii kuitenkin (toivottavasti) hyvänä kehyksenä terassille, joka tullaan kokoamaan vanhoista uuni- ja navettatiilistä. Kestävätköhän ne käyttöä vielä toiset kolme- neljäkymmentä vuotta? 

 

Kivijalan järkäleissä oli muitakin aarteita..

Joku vulkaaninen, kartiomainen purkaustuote, jonka sisältä löytyi (ilmeisesti) kromin värjäämää vihreää ja kiisusiruja - kuparia tai rikkiä. Uusi upea jäsen kivikokoelmaan!

 

Yksi järkäleistä oli hieno konglomeraatti - pienistä palluroista ja niiden välisestä hienoaineksesta koostuva kivi. Tämäkin oli haudattu uunin alle!

 

Mutta herkuin viimeisenä: niistä pienemmistä kivistä puheenollen, sain tällaisen äitienpäivälahjaksi..

Fluspaatti by isäntä

Mittakaava tästä puuttuu, mutta noin 3 x 5 cm on kiven koko. Voitte uskoa äitienpäivä-ällistykseni, kun tämä putkahti korurasiasta.

Älkääkä kysykö minulta mistä näitä löytyy, ei sentään omalta tontilta.