Emäntä on harjoitellut joululahjaksi saamallaan elektroniikkasarjalla 101 experiments sähkön ja magnetismin ihmeitä.

Juu, emäntä, ei Aukusti. Mutta tämä on meillä ihan tavallista. Viimeksi syntymäpäivänä sain lahjaksi Legon Bioniclen ties monennenko osan, ja voitte arvata että talon "oikea kohdeyleisö" oli katkera.

Lahja on otettu uteliaana käyttöön, ja Aukusti tietenkin mukaan. Tarkoitus olisi sen verran viisastua, ettei tarvitsisi aina isännältä kysyä mikä se olikaan voltin ja amperin ero, ja mitä tarkoittikaan vaihtovirta versus tasavirta.

Yksi juttu vaan aivan kauheasti askarruttaa. Että kuka tällaisen lahjan Pukille vihjaisi..

En ole myöskään ihan sata ja yksi varma, kuoriiko tämä sarja sittenkään sähköjohdon sisukset alkutekijöihinsä, ja pääseekö tällä magneetin käämin ytimeen niin perusteellisesti, että kaikki 101 tehtävää tehtyäni osaan sähköstä ja sähkömagnetismista aivan kaiken. Mutta hauskaa meillä on Aukustin kanssa ainakin tähän asti ollut.

Alkuun lähdettiin tietenkin paketin ja sen mukana tulleen kirjan perusteista, ja yksi aamupäivä kului staattisen sähkön ilmiöitä opiskellessa. Hangattiin muovilätkää sanomalehteen (tai kammattiin tukkaa kuten koulussa tehtiin) ja vietiin sähköistä kappaletta sitten milloin virtaavan veden äärelle, milloin päällekäin olevien puukynien lähelle ja kompassin viereen (vai olikohan tämä vaihe vasta siinä magneetin testauksen kohdalla...).

No sitten tehtiin ruuvimeisselistä sauvamagneetti ja opittiin ettei magneetti heikkene sellaisista väliaineista kuten vesi tai paperi ja nosteltiin muttereita vesilasista ja paperin alta ja päältä ja välistä ja päin vastoin.

Sitten testattiin tulevissa vaativammissa koitoksissa tarvittavan patterin virtaa lampun avulla. Aiheutettiin lamppuun myös oikosulku, eikä se palanut enää. Opittiin samalla että paristo purkautuu tällä keinoin nopeasti.

Omina välineinä sarjan mukana tulleiden lisäksi on siis tähän mennessä tarvittu mm. kampa, paperia, parsinneula ja paristo (tai kaksi).

Tästä on nyt tietenkin vielä matkaa sähkön todellisen luonteen tai esim. auton akun toiminnan ymmärtämiseen, mutta katsotaan mitä tuleman pitää..

Kysymyksiä tuo sarja ainakin herättää. Esimerkiksi että miksi se sauvamagneetti on magneettinen, ja miksi ne päät vain, eikä se keskiosa (estääkö sen sauvan erimerkkiset päät itse itseään tulemasta kokonaan magneettiseksi hylkiessään toisiaan..? Maapallokin on yksi iso sauvamagneetti..). Ei mene ihan ytimeen tämä juttu sittenkään.

 

Paristo kiinni johtoihin

Syttyy!

 

Tytöt ovat tällä välin askarrelleet mahtavista puuhakirjoista 365 hauskaa piirustus- ja maalaustehtävää ja Poikien paras puuhakirja mm. aarrekarttoja ja egyptiläiset muumiot.

Aarrekartan tekoon piti äidinkin sen verran osallistua, että uhrasi yhden teepusseistaan paperin värjäämiseen. Mutta hieno kartta sitten tulikin!

Rypistetty ja revitty paperi tunniksi liemeen lillumaan.

Kuivatus, ja yksityiskohtia tussilla ja puukynillä.

 

Muumiotytär ja muumiomarsu (vai oliko se hamsteri).

Hieroglyyfinimet piirrettynä pään päälle (en enää millään muista mitä tämä tarkoitti. Olisikohan ollut Elli tai joku sellainen, hyvin egyptiläinen nimi kumminkin).

 
Muumioiden tekemisessä tytöillä meni koko päivä, kuten kyllä aarrekartankin. Kirjojen tehtävät vaativat siis pitkäjänteisyyttä, eivätkä olekaan mitään viiden minuutin töherrysjuttuja joita suurin osa puuhakirjoista on pullollaan.

Ohjeet ovat selkeät ja seikkaperäiset, joten askarteluista tuli ainakin meillä juuri näköiset, toisin kuin tuossa linkin blogisivulla epäillään.

Aurora keksi muumioille tarinan:

Rouva muumion tytär oli menossa äitinsä hautajaisiin (?!), kun hän jäi lemmikkimarsunsa kanssa auton alle. Koko suku jäi myös auton alle, joten kenenkään ei tarvinnut jäädä heitä suremaan. Tytär ja hamsteri muumioitiin koska he olivat hyvin arvovaltaisia. Sen pituinen se.

 

Lopuksi käskin tietenkin siivota lattialla olevat silput. Tällaista löysin kun kävin seuraavan kerran lasten kamarissa:

 

 Silput järjestyksessä.