Pari viikkoo sitten kuvailin innokkaasti pihala pyöriskelevää valtaisaa räksäparvee, joka söi kaikista pihlajista marjat. Samala ihimettelin ja harmittelin siinä kuvaillessani, ett mihinkähän ne joka syksyiset tilhiparvet ovat nyt sitte menneet. Räksät ku näyttivät syövän kaiken syötäväksi kelepaavan mariasadon puista.

Viime viikola näin sitte kuiteski pienehköjä parvia tilhiä pyöriskelemäsä lähitalojen pihapiireisä. Tilhet näyttivät vaan olevan niin liikkuvaisia, ettei niien perään tuntunu olevan mitthään mahollisuuksia lähtä kameran kans.

Toissapäivänä linnut alakoivatki kerääntyä meänki pihapiiriin oikein isommaksiki parveksi. Parvi pyrähteli ympäriinsä rauhattoman tuntusesti. Välilä ne tekivät isomman lenkin lähiympäristösä palaten sitte kuiteski taas istumaan lähihaapoihin ikään ku oottelemaan jotaki yhteistä sovittua merkkiä.

Heti ku auringon valo alako lämmittään naapurin vanhan talon seinustala kasvavia viinimariapensaita alalko tilhiinki tulla eloa. Pieninä parvina linnut suunnistivat suoraan naapurin mariapensaisiin syömään pakkasen puremia viinimarioja.

Hetken päästä koko valtaisa parvi istuskeliki jo pensaitten oksila napsien sulaavia marioja kupuihinsa. Ilimeesestippä ne käyhneet mariat kihativatki hetkesä hattuun ku linnut alakovat muuttua vähän holtittomimmaksi, ja välinpitämättömämmiksi  ympäristönsä suhteen. Kuvaajaki pääsi ihan huoletta hiippailemaan ihan muutaman metrin päähän linnuista iliman ett ne olisivat millään muotoa aikoneet lehahtaa pois paikalta.

Niin ku kaikki hiprakasa olevat, linnutki koittivat olla oikein skarppeina ja asiallisen oloisa ku huomasivat, ett heitä kuvataan.