Hei, nyt on omppuaika!

Muistakaahan siis tehdä Laiskan omenapiirakkaa, resepti on pitkähkön jutun lopussa.

Omppuhillo on myös ihan ehdoton lettujen ja pannukakun kanssa - sille minulla ei valitettavasti ole kunnon reseptiä, viimeksikin keittelin vain summanmutikassa. No, voin tähän laittaakin: noin kaksi tai kolme kiloa omppua joista on poistettu kodat keitetään kattilassa jonkunlaisessa määrässä vettä ja kilossa sokeria noin 10 - 15 min. (Minulla näytti että menee löysäksi, joten laitoin vielä luonnon omalla pektiinillä varustettua hillosokeria vähän sekaan).

Tärkeintä minusta omppuhillossa on, että siihen ei jää teräviä siemenkotelon jäämiä. Sellaista hilloa on tosi ilkeä syödä. Omenahillon tulee siis olla ehdottoman sileää! Siksipä omenahillon työläin vaihe on hillon keittämisen jälkeen: se tulee sulloa sihdin läpi. Vasta siten saadaan hillosta poistettua kodanpoiston rippeinä jääneet kovat kuoret.

Sitten vaan uudelleenkuumennus ja kuumiin purkkeihin.

Viime vuosina olen kiertänyt kieltämättä työlästä sihtaamisvaihetta leikkaamalla omenasta kaiken pois ennen keittämistä, mutta sillä tavalla menee aika paljon omenaa hukkaan. Toinen, vielä vähän helpompi ja nopeampi keino, jota käytin tänä vuonna, on sähkösurvin. Kotimaiseen omenaan voi silloin jättää kuoren, koska se soseutuu helposti keittämisen jälkeen ja on myrkytön. Mutta ne siemenkodan rippeet leikkasin joka palasta tälläkin kertaa pois yksi kerrallaan ennen keittämistä - ne ovat kertakaikkiaan niin kovia etten luota siihen että ne survimella katoaisivat mihinkään. Työ ei ole niin suuri kuin miltä se kuulostaa. Ainakin nopeampaa kuin sihdin läpi survominen. Pari kiloa omenaa oli lopulta aika äkkiä käsitelty.

Tätä uusinta hilloa emme ole vielä maistaneet, joten ihan loppuun asti testattu neuvo tämä viimeisin ei ole. Mutta uskon, että teki kodanrippeiden poistamisen niin tai näin, vaiva on kyllä palkittu siinä vaiheessa kun lettulautanen odottaa ü

 

©emäntä