Lapset eivät juuri sanomalehtiin kajoa, mikä on ymmärrettävää, sillä tylsiähän ne uutiset ovat ja yleensäkin uutislehtien sanamuoto on sellainen, ettei lukemaan alkaminen ole helppoa saati houkuttelevaa. Aloitin itsekin sanomalehtien lukemisen melko vanhana, vasta yli kaksikymppisenä. Sanomalehtiin keskittyminen oli aina tuntunut liian vaikealta. Kunnes päätin, että täytyyhän sitä ihmisen opetella lukemaan muutakin kuin Aku Ankkaa, ja aloitin varovasti paikallisten lehtien helpoimmista sivuista, sarjakuvista. Siitä sanomalehden lukutaito on pikkuhiljaa kehittynyt niin, että nykyään menee jo lähes koko lehti - urheilusivuja lukuunottamatta.

Joskus sanomalehdissä on lapsiakin kiinnostavia uutisia. Koska lapset eivät tällaisia uutisia näe ellei niitä heille erikseen näytä, olemme isännän kanssa ottaneet tavaksi leikata mukavampia uutisia jääkapinoveen kaikille nähtäväksi - jo vanhan tavan sarjakuvien leikkaamisen rinnalle.

"Särkänniemeen syntyi uusi delfiini".

Näin saamme tuotua lasten tietoon, että lehdissä on muutakin kuin tylsiä aikuisten juttuja, ja samalla saamme heidän kiinnostuksensa lehtiin ainakin periaatteessa kasvamaan ja lehdenlukutaidonkin toivottavasti kehittymäään vanhempiaan paremmaksi.

Uutiset tuomme esiin niin, ettemme hiisku sanallakaan huomaamastamme uutisesta etukäteen, vaan leikkaamme sen kaikessa hiljaisuudessa lehdestä ja napsautamme magneeteilla jääkaapinoveen silloin kun kukaan ei näe. Sitten jäämme odottamaan reaktioita, jotka usein vaihtelevat ihmetyksestä riemuun.

"Joulupukki kävi terveystarkastuksessa - terve kuin pukki". Kuvassa hoitaja tarkastaa pukin korvaa.

Kun joku on huomannut ilmoituksen, hän kertoo muille, ja sitten uutista luetaan yhdessä kovaan ääneen. Nykyään lapset osaavat olla jo tarkkana jääkaapin kanssa: lehtileike ei ehdi enää kauaa ovessa haalistua, kun joku on jo innolla sitä lukemassa.

Sen lisäksi, että leikkeiden avulla saamme aikaan monipuolisia keskusteluja, joskus niistä löytyy kuin tilauksesta myös vanhempien sanojen vakuudeksi joku perheessä muutenkin keskustelua aiheuttanut juttu.

"Suomi käy kaurapuurolla".

Sellaisen jälkeen on paljon helpompi jatkaa aiheesta kuin aiheesta.

Ainoa huono puoli tässä lehtileikkeiden keräämisessä on se, että paperilla lähes tapetoitu jääkaappi tekee keittiön nykyään hirveän sotkuisen näköiseksi. Vaikka vanhoja uutisia poistetaan tämän tästä, magneetit eivät millään tahdo riittää kaikkiin uutisiin lukujärjestysten ja muiden tärkeiden viestien lisäksi.

Muuten sanomalehden lukeminen, hauskojen uutisten etsiminen ja lehden silppuaminen on erittäin mukavaa puuhaa. On hauskaa herättää lasten mielenkiinto johonkin uuteen asiaan, tai näyttää iloinen, jo ennestään tuttukin juttu. Puhumattakaan niistä kerroista, kun lehdessä on komeillut jonkun oma tuttu naama!

Ehkä tästä lapset saivat kesällä inspiraation alkaa rakennella omaa lehteään, jota he kesäkuukausien ajan tekivät ja jakoivat. Syksyn tullen harrastus on jäänyt, mutta kuka tietää, ehkä ensi kesänä taas.

Tässä vielä muutamia otteita kesän lehdistä, ajankohtaisista aiheista!

 

Ella ja kolme törppöä..

 

 
10 km punaista marsipaania..

 

Jälkikirjoitus

Omaan sanomalehden lukemiseen on jäänyt nuoruusajoista eräs omintakeinen piirre. Päivän lehti pitää aloittaa aina takasivulta - sarjakuvista. En tiedä kuinka kauan sitä on tehnyt myös isäntä. Ehkä tapa on tarttunut minulta, ehkä hän on tehnyt sitä aina. Joka tapauksessa olemme huomanneet, että kun päivän aloittaa naurulla, lehteä eteenpäin - siis taaksepäin - selatessa vastaan tulevat ulkomaan- ja etusivun uutiset näyttäytyvät paljon mukavammassa valossa. Jos lehden lukemisen aloittaisi suoraan etusivulta, naama olisi ihan erilaisessa mutrussa siinä vaiheessa kun olisi päässyt sarjakuviin. Siinä menisivät hyvät sarjakuvat ihan hukkaan!