Mummu soittaa perjantai-aamuna yhdeksän jälkeen: miten lapset voivat? Isäntä kummissaan, että miten niin, johon mummu selittämään että radiossa sanottiin että siellä teillä on tapahtunut onnettomuus - rekka on ajanut koulubussin perään ja koululaisia on loukkaantunut ja viety sairaalaan.

Meillä alkaa kuumeinen soittelu ympäri kylää: tyttöjä ei saa kiinni puhelimella, opettajat tai rehtori eivät vastaa sen paremmin. Joku kanslisti saadaan viimein kiinni, joka säikähtää uutista pahanpäiväisesti ja lupaa lähteä heti etsimään rehtoria. Tässä vaiheessa omassa päässä alkaa liikkua kauhukuvia tapahtumista; onko siellä ketään enää hengissä.

Kun puoli kylää on hälytetty tarkastamaan koulukkaidemme vointia, kanslisti soittaa että ei hätää, turma on sattunut Rovaniemellä. Kylän, jossa turma sattui, nimessä on yhden kirjaimen ero, jota mummu ei ollut kuullut.

Me tunnemme itsemme hiukan pöllämystyneiksi. Tapahtuma on omituinen - kuin suoraan jostain Risto Räppääjä-kirjasta. Mitään ei tapahtunutkaan.

Tai tapahtui, koululaisia loukkaantui ihan oikeasti:
Kuusi koululaista loukkaantui kolarissa Rovaniemellä

Mutta ei täällä, ei tässä koulussa, ei ihan lähellä..

Illalla kuuntelemme tarkoin uutiset. Ilmeisesti kenellekään ei käynyt kovin pahasti.

 

Ja mummulle hankitaan seuraavaksi kuulolaite.