Worldwatch-instituutti varoittaa vuosiraportissaan länsimaisten ihmisten kulutuskulttuurin tulleen tiensä päähän. Mielenkiintoinen ja uusi näkökulma kulutukseen on Worldwatch:in pitäminen sitä nimenomaan kulttuurisena ongelmana, josta mm. ilmastonmuutos tai vaikka kehitysmaiden matalat palkat, rikkaiden paino-ongelmat ja liikennekuolemat ovat vain oire.

Worldwatchin symposiumissa Helsingissä esittelypuheen pitänyt Erik Assadourian sanoo kulutuskulttuurin kasvateille kuluttamisen olevan yhtä luonnollista kuin hengittämisen. Meidät opetetaan kuluttajiksi lapsesta alkaen, ja moni tunteekin tuotelogot paremmin kuin luonnonvaraiset eläimet. Huolestua siis pitäisi: jos kulttuuria ei muuteta, romahdus tulee. 

 

Videoklippi kannataa katsoa, jos ymmärtää englantia. Ja alun voi katsoa vaikkei ymmärtäisikään, sillä ihan ensimmäiseksi Erik Assadourian esittelee symposiumin jäsenille päivän "menun" - hiukan omasta kulttuuristamme poikkeavaa evästä. Toukat, madot ja heinäsirkat ovat paitsi ravinne- ja proteiinirikkaita, myös ravintoketjun häntäpäätä, eikä niiden syöminen tai valmistus näin ollen vaikuta luontoon tai kuluta luonnonvaroja kuten länsimaiseen ravintoon kuuluvat tuotteet. Yksi osoitus siitä, missä kaikessa länsimainen kulutuskulttuuri vaikuttaa.

Mutta miten muuttaisimme käyttäytymistä, joka jo niin monelle meistä on kuin kieli tai iho? Miten ihminen voisi luopua kulttuuristaan? Tehtävä tuntuu mahdottomalta. Assadourilla on kuitenkin tähänkin jonkinlainen vastaus muovattuna, joka löytyy toisesta videoklipistä (osa II). 

Lievästi skeptisesti suhtaudun siihen, että kulttuuriin olisi helppoa puuttua koulutuksen tai median kautta, kuten hän esittää. Toisaalta, olemmehan ainakin länsimaissa ns. "median kasvatteja", joten ehkä hän on oikeassa. Mutta olivat keinot mitkä hyvänsä, se ei varmasti tapahdu äkkiä. Totta on kuitenkin, että jotain olisi tehtävä.

Puheessaan Erik Assadourian löytää vastineen nykyiselle menolle menneisyydestä: Pääsiäissaarten rapanuiden romahtaneen yhteisön. Koska meillä Pankin talkkareissa heräsi samoja ajatuksia jo vuosi sitten erään dokumentin jälkeen, ja koska vastaavanlainen pääsiäissaarivertaus tuli silloin tänne kirjoitettua, nostan oman tekstimme tähän.

 

Tuorein Suomen kuvalehti nostaa toisen, yllättävän vähän julkisuudessa puhutun aiheen etusivulleen: täynnä on. Maapallo nimittäin. Meitä on joka päivä 200 000 enemmän.

Vähän ristiriitaisesti, sen sijaan että olisimme olleet huolissamme täydestä maapallosta, meillä on viime vuosina huolestuttu lähinnä ihmisten vähentyvästä hedelmällisyydestä. Maapallon puolesta voisi huokaista helpotuksesta - ehkä ihmisen lisääntymisongelmista tulee maailman pelastava ilmiö. Ehkäpä se on jopa yksi Worldwatchin kuvaamista kulutuskulttuuriin liittyvistä oireista. Tai viimeinkin, luonnon oma puolustusmekanismi: vähempi määrä ihmisiä kuluttaa vähemmän. Lohtu kai se on sekin, jos ihminen ei tapojaan kokonaan muutakaan.

Ehkä nuo kaksi ovatkin sama asia. Niin tai näin, kulutamme pian itsemme ojasta allikkoon. Kovasti siis kuulostaa Pääsiäissaarten tielle johtavalta meiningiltä.

 

 

 

 Tekstin lähde Worldwatch-instituutin kotisivujen lisäksi Pohjolan Sanomat helmikuu/2010.