Olemme eläneet vuodenvaihteen taas kerran mottomme mukaisesti.

Isänpäivästä alkava juhlimiskierre loppuu vasta uudenvuoden synttärijuhliin. Joulun ja vuodenvaihteen juhlinnan ja herkuttelun lisäksi kakkuja tehdään siinä välissäkin synttäreille - ja jottei vain loppuisi kesken, niin tietenkin isännän ja emännän hääpäiväksi.

Onneksi pidämme kakuista ü
Saa nähdä, osaammeko palata arkeen enää ollenkaan..

 

Tämänvuotisen synkemmän juhlan vuoksi pääsimme viettämään joulun lapsen, Auroran 7-vuotiset vasta nyt, loppiaisen jälkeen. Tällä erää viimeiset synttärit siis.

Täytekakkukiintiö alkaa olla täytetty. Kukaan ei pysy enää laskuissa, montako niitä on näiden viikkojen aikana tehty ja syöty. Onneksi porukka on liikkuvaista sorttia, eikä pyhien jälkeen tarvitse alkaa laihdutuskuureille. Oikeastaan näillä pakkasilla jouluruoat ja makeat herkut ovat antaneet vain tarvittavaa energialisää.

 
 Kakku teeman ja toiveiden mukaan.

Katsoin päivänsankarin lehdestä leikkaamasta kuvasta mallia. Onneksi hahmo on helppo. Melkein jopa nautin kakunkoristelusta. Se ei muistuta enää niin paljon leipomista, vaan siinä saa ikäänkuin yhdistää kuvanveistoa ja piirtämistä.. Alan ymmärtää moninaisia kakkublogeja ja niiden pitäjiä, tämähän on hauskaa!

Kun vielä keksisi, miten marsipaaneja saa muissakin väreissä kun perus-vihreä- punainen- valkoinen.. ihan vaan tulevaisuutta ajatellen, jos kakkutoiveet alkavat lasten kasvaessa käydä monimutkaisemmiksi. 

Mutta ei, kyllä tämä tällä erää riittää.
Ensimmäiset runebergintortutkin olivat jo kaupoissa. Eihän tässä ehdi tasaantua lainkaan ü