Joku oli kuvannut lupiinin sydämiä blogiinsa. Sellaisia ihmeitä piti sitten itsekin lähteä varta vasten etsimään. Onhan niissä totta tosiaan sydämet. Pikkiriikkiset, joka kukassa. Sellaisen kuvaaminen ei sitten ollutkaan ihan yksinkertainen juttu, ja tulin päätelmään, että kuvia esitelleellä blogaajalla on täytynyt olla oikein erityisen hieno kamera käytössään.
Harmi että osoite meni hukkaan. Jos lupiininsydämien kuvaaja näkee tämän, kerrotko salaisuutesi! Itse kuvasin Sonyn räpsyllä, jossa on toki Carl Zeiss-optiikka, mutta joka pokkarimallina ei pärjää tällaisessa. Isännän pidemmällä zoomilla varustettu Nikon tahtoi myös temppuilla tarkennuksen kanssa. Mutta tuli siitä parempi, täytyy myöntää.

 

Kukkien tarkkailusta virittyneenäkö, Brahmsin sinfonia no.3 osa 3:a (Poco Allegretto) kuunnellessa tulin yhtäkkiä vakuuttuneeksi, että olin kuullut saman laulun Santanan esittämänä. Päähänpisto oli niin hullu, että piti lähteä etsimään.

Ei uskoisi, mutta näköjään klassinen taipuu popmusiikiksikin. Ja vielä melko tyylikkäästi. Santana teki kappaleensa Love of my life kuulema isänsä kuoleman jälkeen. Eikä kappale ole Brahmsin sinfoniasta sattumalta nostettu.

Brahms

Santana

 

Minä kun kuvittelin, että hän (Santana) laulaa jollekin naikkoselle.

Ei kai klassisen popistamisen tarvitse kovin harvinaista olla, mutta yhtäkään vastaavaa ei tule mieleen tähän hätään..