"Lainasin" toissavuotisen Stansvikin-reissumme päätteeksi mökin vierellä kukoistavasta luonnonpuutarhasta muutaman metsämansikantaimen sekä jotain koristekaalin villejä sukulaisia kotiin viemisiksi. Istutin kasvit ihan uteliaisuuttani, epäillen, että pohjoisen ilmasto olisi sittenkin ihan liian karu etelän leutoon säähän tottuneille.

Ikioma stansvik-ilmastoni näyttää pärjäävän kuitenkin hyvin. Ensimmäinen mansikkakin lupailee satoa.

 

Ja joku vielä sanoi, ettei metsämasikoita voi kasvattaa! Uusia alkuja - rönsyjä (kaalikin lisääntyy näköjään rönsyilemällä) - vaeltelee pitkin istutusaluetta. Pian voin palauttaa suojelumetsästä lainaamani taimet ü

Jos vain routa ei tapa, eikä pakkanen nappaa - tai myyrät tuhoa - ja kun vielä viisi tai kymmenen vuotta jaksetaan odotella, saattaa mansikkaa tulla jo riittävästi kesäiseen mansikkakakkuun.

Olisi se vain mellevää, poimia oman maan ahomansikoita.