Joutsenkuvani ovat saaneet haastajan. Isännän kotoperältä kuului huhuja, että siellä olisi nähty lapinpöllö. Sitä harvinaisuutta piti sitten lähteä katsomaan ja mahdollisesti kuvaamaankin.

Eikä huhu ihan perätön ollutkaan, siellä se komistus istui, pihamännyssä! Olen kuullut, että on sitä pidempiäkin reissuja tehty, ja paljon vaatimattomampienkin lintujen takia.

©Isäntä

Kokoa linnulla riittää. Isäntä kertoi, että taivas pimeni kun se lehahti mökin ikkunan ohi kuusikkoon. No ihmekös tuo, jos siipien kärkiväli on puolitoista metriä.

Lintu on vain kovin ujo - toisin kuin tämä pienempi ja vähemmän harvinainen sukulaisensa, joka vähät välitti kuvaajista ja puun alla kirmaavasta lapsilaumasta..

©Isäntä

Helmipöllö päiväunilla. Lintu on vähän varpusta isompi, mutta sitäkin rohkeampi. Ainakaan tässä asiassa ei koolla ole merkitystä.

©isäntä

Kun kamerasta kuului kliks, pöllö heristi korviaan ja kohotti kulmiaan. (Pöllö on tosin tässä vaihtanut jo paikkaakin.) Muistelen että kerran pakkasyönä kotiintullessamme yllätimme tällaisen soman pikkupöllön lintulaudalta istumasta. Siinä me sitten toljotimme unisina toisiamme, pöllö meitä ja me pöllöä.

 

Kameran linssiin oli osunut samalla reissulla myös pesimään saapunut punarinta

©Isäntä

 

..muutama merihanhi - kevään saapujia nämäkin

©Isäntä

 

..sekä pulmusia. Kesän nämä sievät linnut viettävät arktisilla seuduilla, ja tulevatkin ensimmäisten joukossa Suomen pohjoiseen jo kevättalvella.

©Isäntä

 

 

Ps. Kyllä tässä nyt vähän alkaa itselläkin sormet syyhyämään, vaikka olin jo päättänyt, ettei minun kannata enää oikeastaan vaivautua - tiedättehän, varpuset ja muut jokapäiväiset lentäjät eivät oikein jaksa kiinnostaa joutsenten tanssin jälkeen ü 

Eipä sitä tiedä, pitääkö tässä vielä lähteä kuvaamaan herääviä karhuja - tanssimassa ripaskaa - kun kerran kilpasille alettiin..