Eräs Kaleva-lehden kolumnisti tunnustaa viime kesän huonojen säiden olevan hänen syytään: hän oli mennyt ja ostanut hihattoman kesäpaidan ennen aikojaan, ja niinpä saimme kaikki kärsiä kylmästä ja sateesta koko kesän.

Hän muistaa kerran tehneensä myös päin vastoin: jättäneensä sukset eteiseen eräänä keväänä ajatellen, että sukseton kausi on Suomessa kuitenkin niin lyhyt. Sinä kesänä olimme saaneetkin nauttia erityisen lämpimästä kesästä. Muina keväinä hän on vienyt sukset asiallisesti varastoon, ja kesistä on tullut koleita.

Kuinkas oli omien suksien laita viime keväänä? Entä lumikolat? Etten vain itsekin kerännyt kaikki lumilelut ja työkalut hyvissä ajoin varastoon, valmiina siirtymään aikaiselta näyttävästä keväästä pian alkavaan ihanaan kesään. Muistan vielä, kuinka jo keväthangilla siirsin lasten kesävaatteet; sortsit, t-paidat ja leningit siisteihin pinoihin kaappeihin odottamaan minä hetkenä hyvänsä alkavia helteitä.
Eihän sitä kesää tullut sitten ollenkaan. Leningit jäivät pieniksi siisteissä pinoissaan, käyttämättöminä.

Tämän kirjoituksen ajatus on nyt tässä: jottei viime kesäinen surkeus ja koleus toistuisi, jokaisen voisi nyt tahollaan alkaa hyvissä ajoin kesän tekoon! Ts. käänteisesti: olla varautumatta.
Tässä vähän muistilistaa asioista joita ei saa tehdä:

- Älä laita sadevesisaavia rännin alle, tai kesällä sataa niin paljon ettei kukankasteluvettä tarvita lainkaan. Jos jätät saavit pois, tulee todennäköisesti kuiva ja lämmin kesä.

- Älä vie toppatakkia varastoon, jotta ensi kesänä olisi edes muutama lämmin päivä. Paremman tuloksen saamiseksi jätä tumput, pipot, karvalakit ja pilkkihaalaritkin naulakkoon.

- Älä suotta piilota lasten pulkkia ja kelkkoja ja liukureita, äläkä varsinkaan kolaa ja lapiota tai muita lumityökaluja. Kesähelteellä niiden on mukava paistatella päivää talonseinustalla.

- Älä innostu lämpimänä alkavan kevään huumassa vaihtamaan kesärenkaita hyvissä ajoin - tai lunta tulee varmasti toukokuun ensimmäisenä päivänä.

- Älä missään tapauksessa riennä kesävaate ja -kenkäkaupoille toukokuussa!

 

Koska olisi jo kauniin kesän aika, eikös?

 

 

**

 

Taannoin kirjoittelin isännän sanakäännöksistä. Niillä on vilkkaampia kausia ja kuivempia kausia, nyt on ollut taas vilkkaampi:

 

- Lasten laulun hirtehisyys paljastuu, kun lauseen: On mulla "kultainen muori" kääntää: On mulla "multainen kuori".

- Lisää hirtehisyyttä tapahtumasarjasta, kun "Eija maatu" niin "Maija ja Eetu" saivat toisensa.

- Toinen laulu taasen kertoo hämäristä hommista. Hengelliseen kaapuun puettu "Minä rukoilin vastausta", paljastuukin että siinä "vakoiltiin rustausta".
(rustaus = kaikenlainen tekeminen)

- Ihan puistattaviksi menevät pimeät hommat siinä tapauksessa, jossa sinänsä viaton "hiipimällä kävelee" paljastuu "kääpimällä hivelyksi".

- Kun Pate Mustajärvi tahtoo tosiaan "aamuteesi" kanssas jakaa, on syytä samalla toivoa ettei joku "Teemu Aasi" änkeä kolmanneksi pyöräksi.

- "Makeaa soijaa" hakiessa täytyy toivoa ettei kadulla ainakaan törmää "sokeaan maijaan".. ja kulkiessaan voi "pitkin matkaa" yrittää "matkia pitkää", jos siltä tuntuu.

- Näinä vaikeina aikoina työnhaussakin joutuu taistelemaan yhä harvemmista paikoista yhä useamman kanssa. Silloin kyllä "naapurin Villeä" harmittaa, kun "Viipurin Nalle" vie paikan ohi suun.

- "Virolaisesta petusta" ei sitten sen enempää..

- Ei ole kamerankäyttökään helppoa, kun yrittää saada kuvaan "oikean valon" ja saakin vain "vaikean olon"..

- Kaikkihan tietävät tämän: kaikki lelut ovat liekkikaluja

- Joskus joku lupaa, että vielä "kerran palaan", ja kun aikaa kuluu tarpeeksi, voi sanoa että vielä "parran kelaan".

- Toiset tekee työtä "hirveellä ja kiireellä", toiset taas "kirveellä" ja "hiirellä".

- Kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes joku keksi kysellä "sohvan peittoa" ...