"[K]un keskustellaan uskonnosta ja tieteestä, pitäisi ensin tarkkaan miettiä, mistä uskonnosta ja mistä tieteestä, mistä jumalista ja mistä maailmankäsityksistä, puhutaan. Asiat eivät ole yksinkertaisia (..). - Jos me jätämme maailmankuvien kamppailun taisteleville ateisteille ja fundamentalistikristityille, niin huonosti siinä käy."

"Tavallinen tieteentekijä (ei ole) filosofi, vaan pikemminkin insinööri. - Tieteentekijä tekee tiedettä sillä periaatteella, että jos se toimii, se on hyvää tiedettä, eikä siinä paljon silloin välitetä filosofiasta."

Tieteen lähtökohdat

Valtaojan mukaan tieteeltä vaaditaan neljää asiaa: havaintoja, teoriaa, yksinkertaisuutta ja luonnollisuutta.

"Havaintoja tarvitaan, koska yritämme ymmärtää maailmaa. Jos kuvitellaan, että totuus löytyy korvien välistä, niin pieleen mennään rutkasti. Historiasta tiedämme lukuisia esimerkkejä siitä, että vaikka filosofi olisi kehittänyt kuinka hienon metafyysisen rakennelman, se pääsääntöisesti on aivan päin mäntyä."

"Teoriaa tarvitaan, jotta ymmärrämme miksi (esim. keräämämme perhoset) ovat erivärisiä (ja) mistä johtuvat yhtäläisyydet ja erilaisuudet" Täytyy siis kehitellä teoria.

"Yksinkertaisuus on Valtaojan mielestä hankala kohta, eikä hän ole kuulemma koskaan (Occamin) partaveitsijuttua ymmärtänyt. Yksinkertaisin selitys havainnoille on yleensä ainoa, mikä kelpaa."
Mutta kuten Valtaoja myöhemmin mm. Einsteinin ja Friedmannin maailmankaikkeuden teorioita valottaessaan kertoi, asiat eivät aina mene niin - Einsteinin mielestä Friedmannin yhtälöt alati joko laajenevasta tai supistuvasta maailmankaikkeudesta olivat niin "pöljät", että hänen oli keksittävä integroimisvakio pitääkseen maailmankaikkeus muuttumattomana - häntä ajoi yksinkertaisuuden periaate. Kun Edwin Hubble myöhemmin tutki avaruutta kaukoputkella ja totesi, että maailmankaikkeus laajenee, Einstein "sanoi "scheisse", kumitti pois ylimääräiset integroimisvakiot ja sanoi niitä elämänsä suurimmaksi erehdykseksi." Myöhemmin - pimeän energian löydösten vuoksi - Einsteinin erhe osoittautui pienemmäksi kuin hän oli ajatellut. - "Tässä olisi siis Einsteinille vielä yksi Nobel tyrkyllä", Valtaoja ehdotti.

"Neljäs periaate eli luonnollisuus on sitä, että kun mennään laboratorioon tai kaukoputken ääreen ja tehdään havainto, ei koko ajan tarvitse olla huolissaan siitä, että joku korkeampi voima on pistänyt sormensa peliin ja räplännyt vähän jotain vipua (..) tai tehnyt jonkin yliluonnollisen ihmeen (..)." Tälle on termi, metodologinen ateismi, joka tarkoittaa, että vaikka tieteentekijä olisi uskovainen, hän ei silti oleta että joku yliluonnollinen puuttuisi hänen tutkimuksiinsa.

"Näistä lähtökohdista voidaan lähteä pohtimaan maailmaa ja sen selitystä."

Kopernikuksesta Einsteiniin

"Vanha (länsimaisen kristinuskon) maailmankuva oli virheellinen siksi, että se perustui väärille lähtökohdille. Puuttui se ratkaiseva tekijä, nimittäin havainto, Valtaoja sanoo. (..) llman havaintoja meillä ei ole teoriaa, ja ilman havaintoja ja teoriaa me pakostakin valitsemme yliluonnollisen selityksen. Tämä on juuri sitä, mitä tavallinen ihminen tekee arkielämän psykologiassa."

"Professorin mukaan myös uudesta maailman selityksestä löytyy irvikuva. Tämä liittyy "tieteen urheaan voittokulkuun", jossa paha ilkeä kirkko teki kaikkensa ja poltti sankarillisia tiedemiehiä roviolla, jotta tiede ei olisi edistynyt. (..) - Tämäkin on pelkkää höpöä ja huuhaata. Toki aina voidaan löytää uusia jalustalle nostettavia ajattelijoita (..), mutta lyhyesti sanoen homma lähti Nikolas Kopernikuksesta, joka muuten oli kirkonmies."

"(..) Kopernikus (..) halusi vain noudattaa yhtä tieteen periaatteista, yksinkertaisuutta. - Vanha ptolemaiolainen maailmankuva, jossa kaikki kiersi maapalloa, edellytti suuria määriä ympyröitä, jotka kiersivät ympyröitä, jotka kiersivät ympyröitä jne.. (..) Kopernikus katsoi, että yksinkertaisempi selitys on se, että kaikki kiertääkin aurinkoa."

"Galileo Galilei suuntasi kaukoputkensa taivaalle, jolloin hän saattoi nähdä, että linnunrata koostui tähdistä, Jupiterilla on kuita, kuu ei ole sileä ja niin edelleen. Nyt meillä oli ensimmäistä kertaa havaintoja joiden avulla voitiin ryhtyä luomaan uutta mailmankuvaa ja teoriaa. Sitten muuan herra istui puutarhassa ja katseli omenaa sekä kuuta ja oivalsi, että sekä omena että kuu tipahtavat koko ajan meidän niskaamme. (..) Ensimmäisen kerran ymmärrettiin, että kaikkialla maailmankaikkeudessa vaikuttavat samat pelisäännöt; nyt meillä oli yksinkertaisessa matemaattisessa muodossa selitys sellaiselle, jota filosofit ja teologit olivat vuosisatoja yrittäneet selittää."

"Valtaoja korosti, että (..) (maailmanhistorian suurimmaksi neroksikin kutsuttu) Newtonkaan ei vielä luopunut yliluonnollisesta. Hän ymmärsi, että kappaleet liikkuvat hänen vetovoimalakinsa alaisena, mutta hän myös katsoi, että selitys ei ollut riittävä. Tarvittiin Jumala, joka aina silloin tällöin, oikein konkreettisesti, (..) asetti planeetat paikoilleen." Se, miksei maailmankaikkeus "lysähdä kasaan kuin korttitalo" onkin selvinnyt tieteen väelle vasta viime vuosina.

"250 vuotta Isaac Newtonin jälkeen Albert Einstein huomasi, että laissa on jotain mätää. Oivallus ei ollut helppo, koska sen saaminen kesti näinkin kauan. (..) Kuten Einstein oivalsi, laki ei olekaan sama junassa liikkuvalle ja asemalla olijoille. (..) Valtaoja kertoi, että tästä seuraa hyvin yksinkertaisella tavalla suppeampi suhteellisuusteoria. Tästä perusoivalluksesta seurasi, että ymmärrämme elävämme neliulotteisessa aika-avaruudessa."

"Mutta tämä ei vielä riittänyt Einsteinille. Oli vielä toinen asia, jossa laki ei ollut sama kaikille. Einstein oivalsi, että on olemassa yksi ihmedieetti: jos hyppää vaikka katolta, on lennon aikana painotottomassa tilassa, ei tunne omaa painoaan." Valtaoja kehotti kokeilemaan tätä ensi kesänä uimalan hyppytornista ja ripustamaan jalkaansa vaa'an. Kun katsoo sitä ilmalennon aikana, se näyttää nollaa. (..) "Tämä oivallus ei kuitenkaan Einsteinille kelvannut, koska lain täytyi olla sama kaikille. (..) Einstein tarvitsi usean vuoden ja joutui käyttämään itseään parempia matemaatikkoja, ennen kuin ongelma ratkesi. - Lopulta siitä yksinkertaisesta vaatimuksesta, että laki on sama myös niille, jotka hyppivät ikkunoista, pullahti toinen meidän kahdesta suuresta todellisuuden teoriastamme, yleinen suhteellisuusteoria."

Elämän synty - ja loppu

"Maailmankaikkeus laajenee koko ajan, paisuu kuin mamman pullataikina (..) rusinagalaksit loittonevat siellä toisistaan, vaikkeivät liikukaan mihinkään. Ja kun laitetaan filmi pyörimään toisin päin, silloin tietenkin galaksit tulevat yhä lähemmäksi toisiaan. Siellä, filmin alkupäässä, häämöttää hetki, jolloin kaikki galaksit ovat olleet yhdessä. Maailma on ollut yhdessä ainoassa pisteessä, ääretömän pieni, äärettömän kuuma, järjelle mahdoton, muttei matematiikalle: alkuräjähdys." (..) [F]ysiikan laitoksen kahvipöydässä tämä ei kuulema saa osakseen varauksetonta tukea, "mutta onneksi havainnot jälleen kerran todistavat selityksen oikeaksi. Meillä on näet käytössämme aikakone, tavallinen kaukoputki. Valolla on äärellinen aika kulkea. - Näemme kuun sellaisena kuin se oli runsas sekunti sitten ja auringon sellaisena kuin se oli kahdeksan minuuttia sitten. Jos nyt tulee iso musta koura ja pistää auringon taskuunsa, me huomaamme sen kahdeksan minuutin kuluttua, kun tulee pimeä ja vähän kylmäkin."

Kun valo on kulkenut lähes 13 miljardia vuotta, "siellä näkyy maailmankaikkeus, joka on hyvin erilainen nykyiseen verrattuna. Galaksit ovat syntymässä ja maailmankaikkeus on paljon pienempi, tiheämpi ja kuumempi. - Me voimme omin silmin (..) havaita, että maailmalla todella oli alkunsa. (..) 800 miljoonaa vuotta, ja siellä jo kaukoputkillamme havaittavat pienen pienet hituset, ensimmäiset tähdet ja galaksit loistavat taivaalla."

"(..) [J]os jättää siivoamatta 10 miljoonan vuoden ajan, saadaan kasaan maapallon kokoinen pölyhiukkanen. Planeetoilla ei välttämättä ole siis kovin arvokas alku. (..) - Kuten tiedämme, maapallolla alkoi tapahtua omituisia asioita, joiden prinsiipin Darwin oivalsi ensimmäisenä. Se oli evoluutio, luonnonvalinta. Molekyyli löysi molekyylin, ilmestyi elämän ensimmäinen Eeva, joka teki kopion itsestään. Aatami ilmestyi vasta pari miljardia vuotta myöhemmin, kun keksittiin seksi eli suvullinen lisääntyminen." (Ja tämä Valtaojan mukaan selittää sen, miksi miehet ovat naisia alkeellisempia - välistä puuttuu vaivaiset pari miljoonaa vuotta evoluutiota!)

"Valtaoja jatkoi, että nyt, 13,7 miljardia vuotta kaiken alusta, olemme ihmettelemässä maailmaa ja sen runsautta sekä etsimässä selitystä maailmalle. Loppu on kuitenkin lähellä. - 500 miljoonaa vuotta tai ehkä jopa miljardi vuotta ja kuoleva aurinko korventaa maapallon. (..) [K]un on kulunut vielä hieman enemmän aikaa, vaikkapa miljoona kertaa enemmän kuin tähän asti, maailmankaikkeus on sangen himmeä paikka. Ja kun on kulunut vielä enemmän aikaa, niin ainekin katoaa, protonit hajoavat, mikäli hiukkasfyysikoihin on uskominen. - Hieman enemmän aikaa, niin mustat aukotkin katovat, Stephen Hawkingin keksimän Hawkingin säteilyn kautta, tuommoinen ykkönen ja sata nollaa perään. Mutta itse maailmankaikkeus jatkaa vain, meidän kokonaista kymmenen vuotta vanhan käsityksemme mukaan, laajenemista loputtomiin, iankaikkisesta iankaikkiseen."

..ja entäs se Jumala?

"Valtaoja tähdensi, että maailmankaikkeudella on ollut alkunsa, mutta sillä ei ole loppua. Hänen mielestään tässä vaiheessa on pakko ihmetellä, että jos maailmankaikkeuden on joku jumalolento luonut, niin miksi on luotu tällainen älytön maailmankaikkeus, joka dementoituneena roikkuu letkuissa (..) jossa ei edes voi tapahtua enää yhtään mitään. - Siellä muutamat kevyet hiukkaset ja orvot säteilykvantit hortoilevat kauempana toisistaan kuin mitä galaksit ovat tällä hetkellä."

"Tämäkään ei vielä riitä. Professori jatkoi, että nyt eräät tutkijat ovat alkaneet epäillä meidän maailmankaikkeutemme olevan vain yksi kupla jossakin järjellemme, vaan ei matematiikallemme käsittämättömässä kokonaisuudessa, multiversumissa. - Olemme kuin yksi kupla kosmisessa kaurapuurossa."

 "Valtaoja lähetti esitelmänsä tiimoilta terveisiä piispa Heikalle kysyen, mitä jumalaa Heikka on maailmankaikkeuteen ymppäämässä. - On ihan selvää, ettei tällaisessa (maailmassa) ole tilaa alkeelliselle luojajumalalle. (..) Hän jatkoi pohdiskelua, onko maailmankaikkeudessa tilaa millekään jumaluudelle vai onko tässä kaikki. (..) Valtaoja tähdensi, ettei asia ole yksinkertainen eivätkä ne, jotka uskovat, ole niitä, jotka ovat pistäneet aivonsa narikkaan. (..) - Tämähän on aivan uskomaton saavutus - kuinka me ymmärrämme maailman, maailmankaikkeuden historian, kosmologisen evoluution, fysiikan evoluution, elämän evoluution ja niin edelleen. Itse asiassa niitä asioita, mitä nyt tiedämme ja joita opetan opiskelijoille tähtitieteen peruskurssilla, ei edes aavisteltu (..) kun minä aloitin opiskelun vajaat 40 vuotta sitten."

Perimmäinen vastaus

"Mutta emmehän me tietenkään ole maailmaa selittäneet. Meillä on kaksi suurta teoriaa (-) viime kädessä kaikki, mitä maailmasta tiedetään, jää näihin kahteen: yleinen suhteellisuusteoria ja kvanttifysiikka. Tämähän on likainen pieni salaisuus, että nämä ovat ristiriidassa keskenään. (..) Ne toimivat kyllä hyvin omissa oloissaan, (..) (mutta) kun mennään äärimmäisiin olosuhteisiin, joihin täytyykin mennä kun etsitään syvimpiä selityksiä, teoriat ovat ristiriidassa. Esimerkkinä hän esitti alkuräjähdyksen. Maailmankaikkeus noudattaa yleistä suhteellisuusteoriaa, mutta maailmankaikkeuden alkuhetkillä, sen ollessa hyvin pieni, atomin mittaluokkaa, sen on täytynyt totella kvanttifysiikkaa. - Äiti sanoi älä istu, isä sanoi istu vaan."

"Me emme tiedä, mikä on oikeastaan pohjimmainen syy, miksi emme voi sanoa mitään siitä, mitä tapahtui hetkellä nolla (..) koska meiltä puuttuu teoria. Kukaan ei ole vielä pystynyt yhdistämään kvanttifysiikkaa ja suhteellisuusteoriaa. - Mustiin aukkoihin, joita tutkin työkseni, pätee sama juttu. Musta aukko on massiivinen kappale joka on luhistunut sen vuoksi, että yleinen suhteellisuusteoria on käskenyt sen luhistua. Mutta kun hypätään mustaan aukkoon sisälle (-) jossain vaiheessa (se) on supistunut niin pieneksi, että se on atomin mittakaavassa, jolloin se ressukka ei tiedä mitä pitäisi tehdä, koska suhteellisuusteoria käskee sen tekemään yhtä ja kvanttifysiikka toista. Sen vuoksi emme tiedä, ovatko mustat aukot esimerkiksi madon reikiä toisiin aikoihin, toisiin paikkoihin tai vaikkapa toisiin maailmankaikkeuksiin."

"Yhden sortin tiedeuskovaisuutta on se, että (uskotaan olevan) vain ajan kysymys, (jolloin) löytyy kaiken teoria, joka selittää ihan kaiken. Säieteoriat ovat yksi tällainen yritys. Niissä on kuitenkin huomattavia ongelmia ja niiden tiimoilta käydään tällä hetkellä raivokkaita tiedesotia. - Säieteoreetikot ovat vastustajien mielestä pistäneet vielä teologiastakin pahemmaksi, (ja) ennemmin ollaan valmiit hyväksymään genesis kuin säieteoreetikkojen toivottoman monimutkainen selitys maailmalle (..)."

"Kosmologiassa ja suhteellisuusteoriassa unohtuu helposti, että se on järjenvastaista. Kukaan meistä ei pysty aistimaan neliulotteista aika-avaruutta. Maailman todellisuus on jotain, mitä ihmismieli ei tajua. Sama pätee kvanttifysiikkaan. (..) On suuri joukko perimmäisiä kysymyksiä, joihin ei kenties koskaan saada vastausta. Voi olla, ettei Homo sapiens yksinkertaisesti kykene saavuttamaan perimmäistä totuutta, oikeaa kuvausta maailmasta."
Valtaoja vertaa ihmisen kirjoittamattoman ja kirjoitetun historian pituutta (200 000 vuotta) ja maailmankaikkeuden ikää (13 700 000 000 vuotta) 13,7 metrisen huoneen pituudessa yhden hiuksen paksuuteen - ja kysyy sitten, "tuntuuko uskottavalta, että olemme saamassa selville, mitä täällä todella on tekeillä?"

Vapaa-ajattelija 1/2009