Taannoinen "Miten niin valo" innosti mumminkin penkomaan kuva-arkistojaan. Kauan hakemansa kuva löytyi viimein:

Kyseessä on Pasi Tammen maalaus Valoa nopeampi.

Jos tykkää analysoida valokuvatorstain 115. haasteen tekstiä, tämä kuva tuntuu sopivan siihen erityisen hyvin.

Mummi näkee kuvan synkkänä - ehkä uupumuksesta toipuvan silmin: 
   .."kun ei saa toiselle viestitettyä"..

Kumara hahmo ja seinään päin käännetty tuoli - ikään kuin mahdollisimman kauas katsojasta - ovat tosiaan yksinäisen ja surullisen näköiset ja tuovat mieleen omiin ajatuksiinsa lukkiutuneen ihmisen - ja on myös ehkä kuvaus hänen ympäristöstään ja sen reaktioista.

Miten vaikeaa onkaan joskus puhua, puolin ja toisin - oli sitten terve tai sairastunut.

Maalauksessa voi tietenkin nähdä myös positiivisuutta ja huumoriakin jos haluaa - istuja onkin onnistunut pakenemaan omaa synkkää minäänsä. Toisaalta hän on tietenkin voinut paeta myös valoa - eikä itseään - palatakseen taas pimeällä takaisin synkistelemään..

 

Elikä ei muuta kuin analysoimaan! Ü

Kaksi muuta inspiroivaa tuolia löytyy kameraveneilijän blogista.

 

Puhuttelevalla kuvalla saatamme osallistua lastulta bongattuun meemiin, "neljännen albumin neljäs kuva".

Ja jos meemin kriteerit eivät sillä ihan toteudukaan, tässä meidän perheen sekasortoinen versio neljännestä kuvasta (albumi valittiin arpomalla, nekin kun ovat sulassa sekamelskassa pahvilaatikoissa vielä):

Selitys: wanhalla puolella saattoi joskus kattokin vuotaa, ja sekös lapsia huvitti - varsinkin kun vesi tuli jostain syystä kattolampun kautta - ja syöttötuolissa istuvan niskaan.

Kyllä tämä nykyään jo vähän itseäkin huvittaa ü