Me kuvittelemme ettei luonnonjärjestys koske meitä, että me olemme luonnonlakien yläpuolella. Että kaikki noudattaa ihmisjärjestystä ja tulee ajallaan sen mukaan kuten olemme kalenteriin kirjanneet. Että kuolemakin noudattaa meidän sääntöjämme ja korkeintaan luonnossa se voi yllättää raukkamaisesti selän takaa juomapaikalle kumartuneen varomattoman nelijalkaisen.

..

Kun kuolema rikkoo tämän järjestyksen, tuntuu, että se on huijannut meitä pahemman kerran.

..

Siitä ajatuksesta ei pääse irti: veli tuli huijatuksi.

Luulenpa, että hänellä oli vakaa aikomus palata vielä kavereidensa tykö, ja vaimonsa kainaloon. Tällainen ei kuulunut hänen suunnitelmiinsa. Paljon oli vielä talossakin työtä. Kaukomatkakin edessä. Elämästä puhumattakaan.

Miten raukkkamaista kuolemalta tehdä toiselle tuollainen temppu.

..

Heli Laaksosen sanoin:

Hei vaan kualema, sää ole nynny äijä!!
Helppo sun' o vaani nurkan takan ja
lykät paikal juur ko viimetteks kaivata,
viärä kaikkest kultasemp miäs,
paras naine, siliäottasemp laps,
pehmusemp mamma,
kuljetta kenenkkä näkemät,
taakses kattomat, rikospaikal palamat
jonkkus perunakellarihajusse kotiluala,
mist maam pääl saak
ei ol ikä yhrenkä ään kuulunu.

Häppe hiukka.
Jos sää ole reilu miäs, sää tule näkyvil,
tuat kaik viämäs hyväs järjestykses takasi,
pyyrät antteks meilt henkilökohtasest ja
maksat loppuelämäs korvauksia, joka penni.

Aloitetaan vaikka meidän veljestä.