Wilhelmiinan taannoisten synttäreiden menneisyys- ja kiviaiheiset kirjalahjat olivat oivallinen ponnahdusalusta syksyn "kiviviikoille". Toista viikkoa on nyt kulunut lähes kirjaimellisesti nenä kiinni maaperässä.

Arkeologi- ja geologiapäivillä

 

Kauniista ilmoista inspiroituneina tyyni merenranta kutsui

 

- ja mitäpä sieltä kohta muuta kuin joka iikka aarteita tonkimaan

Edelleen nenä kiinni kivessä, "äiti lähti vuorille", eli Suomen kallioperää tutkimaan muutamaksi päiväksi oikein professorin opastuksella. 

Maailman vanhinta merenpohjaa löytyy Suomen Kainuusta

 

Myös tältä matkalta mukaan tarttui muutamia aarteita, kuten korukivenäkin käytettävää granaattia. Tässä kivioppaan kiteitä, omat olivat pienehköinä vaikeammin kuvattavia:

Kuva: Retkeilijän kiviopas

 

Pää kaikesta opitusta ja ihanista korukivistä pyörryksissä apua tiedonjanoon haettiin seuraavaaksi kirjastosta. Aiheesta innostunut Aukustikin valitsi itselleen oman jalokivikirjansa (Jalokivien maailma, Wsoy) ja kiteytti sivuilla näkemänsä kauneuden ikimuistoisesti:

"En tiennytkään että tällaisia miljardikiviä on olemassa!"

 

Kannattaa kivi-innostuksen tarttuessa tutustua vaikkapa GTK:n julkaisemaan retkeilijän kivioppaaseen. Löytyy myös netistä. Myös Kalle Taipaleen Kivet - etsijän ja keräilijän opas (Wsoy) - sekä Suomen kivet (Edita) ovat varsin mielenkiintoisia kirjoja.

 

**

 

Muinaisuus tuntuu juurtuneen perheen puheeseen ja ajatuksiin muutenkin kuin ikivanhojen kivien katselusta. Kaupassa Aukusti mietti alusvaatehyllyn kohdalla, "Miksi noi apinat aina rummuttaa näitä pulleita (näyttää sormella rintalihaksia)?".

Digikamera sattui olemaan taskussa, joten kuvahan niistä apinoista piti ottaa:

 

Kysymys osui ilmeisesti ns. asian ytimeen, sillä iskä ei jostain syystä nauranut yhtä kippurassa kuin äiti.

Paljon puhutaan mainosmaailman nuorille tytöille antamasta naisenmallista, mutta pitäisikö miehen mallista olla yhtä huolissaan? Lihaksikkaat gorillat alkoivat pojan kommentin jälkeen näyttää lähinnä koomisilta.

Onneksi on terve asenne edes pikkumiehellä ü

 

Tästä episodista muistui myös mieleen eräässä luontodokumentissa esiintynyt pesänkoristelijalintukoiras. Ensin pesän kivillä ja höyhenillä ja muilla aarteilla koristeltuaan se pisti itsensäkin likoon - jos vaikka koristelu ei morsianehdokkaalle riittäisi - ja esitti pesänsä ympärillä mitä mielikuvituksellisimpia liikkeitä sisältävän houkutustanssin - ja mitä teki morsmaikku? Marssi hetken päästä kyllästyneenä tiehensä.
Hiljaa hihitellen on myönnettävä, ettei miehen(kään) osa tässä maailmassa ole niitä helpoimpia.