Prismadokumentti vakuutti taas. Ohjelma Dinosaurusten naapurina toi esille asian joka on ollut silmiemme edessä koko ajan, mutta jota suurin osa meistä ei ole tajunnut, tai ei vain ole sisäistänyt: dinosaurukset eivät olekaan kuolleet sukuputtoon! Niitä on 10 000 lajia, ja ne kuljeskelevat - lentelevät - sankoin parvin rinnallamme päivittäin. Otamme niitä jopa kotiimme.

Seuraavan kerran linturetkelle lähtiessään kannattaa siis muistaa, että onkin itseasiassa menossa bongaamaan dinosauruksia! Yhtä hyvin voisi myös sanoa, että "dinosaurusten kevät- ja syysmuutot ovat vaikuttava näky". Tai että "Kauppatorilla ruokaa varastavat dinosaurukset ovat käymässä yhä röyhkeämmiksi." Uutisissa kerrottaisiin kuinka "dinosaurustenmunien hinta nousee." (Täytekakkuun niitä menee kuusi.) Ja syksyllä odoteltaisiin alkavaa dinosaurustuskautta ja mietittäisiin kuinka noutavat dinosauruskoirat selviävät taas urakastaan.

Ajatus on joka tapauksessa ihastuttava. Että me todella elämme rinnakkain. Ohjelman esiin tuomat arvelut siitä, mikä olisi ollut niiden mahdollinen evoluution suunta jos ne 65 miljoonaa vuotta sitten eivät olisi kuolleet sukupuuttoon - niin kuin meille on opetettu - ja kuvaukset mahdollisesta ihmisenkaltaisesta oliosta sai katsojan tuntemaan lopun itsestäänselvän paljastuksen jälkeen jopa häpeää - miten en tuota ole tajunnut? Dinosaurusten kehityskaari nosti ne kahdelle jalalle - jonka lisäksi ne oppivat lentämään ja ovat muutenkin edelleen täysissä voimissaan - entistä runsaslukuisempina.

Lemmikkidinosaurukset häkeissään ja varsinkin ne puhuvamman sorttiset istumaoksillaan panivat ohjelman lopussa miettimään, kumpi onkaan menestyvämpi - ihminen vain dinosaurus?

Dinosaurus, tavattu keväällä Simossa