Kinusin isännältä kyytiä lähteä katsomaan vappua kaupungille. Päivä oli upea ja lämmin, niin kuin kai kaikilla Suomessa tänä vappuna, ja ajattelin että voitaisiin syödä ennätyksellisesti jäätelöt merenrannassa. Isäntä oli tapansa mukaan vähän nihkeä, mutta suostui sitten, kun uhkasin että lähden yksin.

Näillä paikkeilla odotin näkeväni jäätelökioskin ja aurinkoisesta vapusta nauttivia ihmisiä..

Merikin on vielä jäässä.

Kovin hiljaista on. Ei kojun kojua, puhumattakaan ravintolalaivasta. Hieno käytävä kuitenkin lumikasalle.

Olen asunut täällä jo yhdeksän vuotta, enkä vieläkään tahdo ymmärtää mitä tarkoittaa 800 km Helsingistä.

Isäntäkin viimein kysyi, joko nyt ymmärrän miksei hänellä ole koskaan ollutkaan kauheaa hinkua vapunviettoon.

Pakko kai se on pikkuhiljaa alkaa taipua. Ja ensi vuonna yritän kuitenkin uudestaan..

Voi kuinka on taas ikävä Kaivopuistoa!

 

Oli meillä kuitenkin hyvä vappu. Kävelykierros hiljaisessa merenrannassa, lintujen laulu, tuuleton ja lämmin ilma, R-kioskin kautta jäätelöt ja kotiin. Jos huomenna on yhtä kaunista, lähdetään katsomaan Simojoen tulvaa. On se vappuperinne meilläkin!