Niin kuin ei eläintarhassa ikuistettua karhun tai ilveksen kohtaamista kehtaa kehua "aitona", niin ei siististi Heurekan kivipihalta bongattua pallograniittiakaan voi kutsua varsinaiseksi "löydöksi".

Silti tällaisissa kuvissa on jotain, joka antaa mukamas aihetta ylpeyteen - tulin ja näin, jos nyt en voittanutkaan..
Tässä siis geo-sivistyksen nimissä vain muutamalla askeleella ja ainoatakaan hikipisaraa valuttamatta saatu "saalis", sillä onhan pallograniitti sentään hieno kivi.

Mikä kivestä tekee ulkonäkönsä lisäksi erikoisen on se, että Suomesta löytyy puolet maailman pallograniittiesiintymistä - sekä se, että kivilaji on niin harvinainen, että se on suojeltu. Ja tämä onkin suurinpiirtein kaikki mitä wikipediastakin aiheesta löytyy.

On helppo kuvitella, että erikoinen kuosi olisi esim. rakennuskivenä erityisen haluttu, niin kuin kaikenlaiset graniitit ovat. Kysymysmerkiksi jää, miksi esim. Sorvikivi saa valmistaa ohuen vesikalvon päällä pyöriviä pallokivisuihkulähteitään juuri kyseisestä pallograniitista. Ei sillä, hienojahan ne monumentit ovat, upeita suorastaan, ja antavat kivelle varmasti sen ansaitseman arvon. Mutta ihmettelen vain, mitä sitten takoittaa suojeltu.

Mikä graniitista ylipäänsä tekee mielenkiintoisen; se kertoo vulkaanisesta toiminnasta ja laattatektoniikasta täällä meilläkin, sillä graniitti on kiteytyvästä magmasta syntyvä syväkivilaji, joka jonkin liikunnon seurauksena on sitten noussut ylös. Ts. Suomessa on jytissyt joskus oikein kunnolla, mitä ei nykyistä vakaata maaperää tallatessa heti arvaisi.

Kallioperämme erikoisuuksia ovat myös muualla maailmassa harvinaiset - usein timantteja sisältävät - kimberliitit, mutta niistä sitten, jos ja kun saan ihan omaa - aitoa - materiaalia ü Sillä välin voi lukea vaikka tätä.
 

Mitä enemmän Suomen kallioperästä oppii, sitä enemmän alkaa rakastaa tätä kaunista vakaata maatamme. Niin erikoislaatuista!

 

 

Niin, ja tässä vielä se karhu ü