Yöllinen alijäähtynyt sade ja myrskytuuli tekivät meille aamuisen yllätyksen - meillä oli huurreikkunat talon kaikilla tuulenpuolen seinillä.

Yläkerrassa

..ja alakerrassa.

Kai tuosta juuri vielä voi arvata miltä maisema näyttää.

 

Jännittäväksi oli käynyt myös kouluauto - sillä raukalla kun ei ole tallia. Onneksi ei ollut ihan pakko lähteä tänään - esim. tentin vuoksi. Josko tuo olisi mihinkään lähtenytkään vaikka olisi yrittänytkin..

Isäntä paukautti konepeltiä - se särkyi! ü

 

Wilhelmiinan kouluunvienti oli aamun ainoa hiuksianostattava yritys. Mutta isäntä hoiti sen homman kunnialla. Ensimmäinen kymmenen kilometriä tosin kuulema autoa taluttamalla ja vieressä konttaamalla. Tien huonossakunnossapitorajan tuolla puolen oli vähän helpottanut. 

Mietittiin, miten koulubussit ja -taksit ovat tänään pärjänneet, ja uskaltaako ekaluokkalaista jättää iltapäivälläkään bussin kyydille..

 

Aiheesta on tehty hieno elokuvakin, joka on tosiaan jäänyt ihmeen vähälle huomiolle, kuten arvostelija linkissä sanoo. "Tätä katsoessa katselin kelloon ja toivoin, että tämä ei vielä loppuisi."

Kannattaa hankkia käsiinsä, jos pitää draamasta ja luonnonkatastrofiaiheista.