Juteltiin mummin kanssa menneistä, ja hällä oli myös versionsa huonomuistisuusteoriasta. Hän kertoi niistä tilanteista joissa on tullut ylittäneeksi itsensä jollain tavalla, ja siitä, että kun jälkeenpäin on yrittänyt kertoa tai muistella tapahtumia, mitään ei tule mieleen, mitään muistikuvia ei ole jäänyt.

Mummi arveli, että tällainen muistamattomuus johtuu siitä, että koska käyttämämme aivojen kapasiteetti on rajallinen, oliko se nyt noin 5% - ja 10 % maksimissaan - niin erityiset ponnistelut vaativat niin paljon aivojen resursseja, että jotain on siirrettävä sivuun siksi aikaa - aivojen on ikäänkuin suljettava osa toiminnoista pois päältä. Se olisi sitten jostain syystä muisti, jolle näin tehdään - ehkä siksi, että se on helpoin "sulkea", tai ehkä siksi, että se ei ole elintärkeä.

En tiedä. Mutta mielenkiintoista. Minusta hyvä teoria.

Eivätkähän nämä meidän kaksi teoriaa ole edes toisiaan poissulkevia, vaan voivat toimia rinnan.

Että tällaista.

Eilen satoi rakeita, eivätkä ne olleetkaan yön eivätkä tämän aurinkoisen päivänkään tunteina sulaneet, vaan hanki on hauskasti rakeinen kauttaaltaan yhä edelleen, iltapäivän auringossakin.
Tontinkokoinen raepallomeri! Kyllä luonto on sitten veitikka joskus.

 

Onkohan eskimoilla nimeä tällaiselle lumelle.

 

 

Ps.

Mummi ja Vaari, keväthangille sieltä - täällä on kahvia ja pullaa, aurinkoa ja latuja!

Pps.

(Eikä edes tarvitse hiihtää 15 km:iä.)

Ppps.

(Tai riippuu, onko pullat vielä kaupassa.. ü)