Sisko kertoi käyneensä iltapimeällä veljen haudalla, ja sanoi että siellä oli kaunista ja tunnelmallista. Minusta on ollut mukava kuulla siskon ja Mummin haudallakäyntikertomuksia, milloin sinne on viety havuja, milloin kynttilöitä. Kun itse ei pääse lähellekään, toisten kertomukset ovat tärkeitä.

Eniten kuitenkin ilahduin siitä, etttä sinne oli ilmestynyt todennäköisesti Jokelan koulusurmassa kuolleen nuoren hauta viereen, ja toinen oli suunnitteilla.

Tunsin kuinka minulla oikein läikähti hyvänolontunne sisälläni - veli saa seuraa, hänen ei tarvitse olla yksin. Rivi alkaa täyttyä.

Ihan kauheaa. Näin raadollista tämä on. Mutta ei kai tämä voi olla epänormaaliakaan - kai tällainen kuuluu asiaan.
Tai sitten olen vain yksinkertaisesti ihan hirveä ihminen.