Valokuvatorstaissa kyseltiin sellaisen kuvan perään, mitä kenenkään ei tulisi nähdä. Hirvikolariauto osallistuneiden joukossa sykäytti.
Isä kantamassa poikansa arkkua olisi myös varmasti sellainen kuva. En laita kuitenkaan kuvaa, ihmisten yksityisyyttä suojatakseni.

Veljen hautajaiset olivat helpotus - stressi on poissa. Nyt voi arki alkaa - ja tietenkin viimein se oikea sureminen.

Vaikka pakanalle papin lohduttaviksi tarkoitetut sanat olivatkin tyhjää sanahelinää, hautajaisseremoniasta jäi kuitenkin lopulta kaunis muisto - kiitos papin veljestä kirjoittaman henkilökohtaisemman osuuden sekä veljen vaimon saattomusiikiksi valitseman Hurriganesin I will stay - kappaleen. Sama oli soinut heidän viime heinäkuisissa häissään. Nyt, uruilla soitettuna, kappaleen tunnelataus oli sydämenmurskaava.

Tuon ansiosta tilaisuudesta tuli inhimillinen, mihin taas ulkoa opetellut raamatunhokemat ja uskontunnustukset eivät pysty. Itse pelkäsin kyllä samaan aikaan, että Vaari-parka luhistuu taakkansa alle. Hyvin hän kuitenkin raskaasta tehtävästään selvisi - niin kuin muutkin saattamassa olleet miehet.

..................................

Laitan tähän veljelle kirjoitettuja värssyjä - niitä oli valtavasti. Puhumattakaan paikallaolijoista.
Isäntä sanoi, yrittäessään mahduttaa kulkuetta kameransa linssiin, että saattojoukko oli kai puolen kilometrin pituinen. Itse en vilkuillut taakseni kulkueessa, mutta syrjäsilmällä näin, että mustaa massaa riitti "silmänkantamattomiin". Mietimme, että tuskin omissa hautajaisissamme tulee olemaan murto-osaakaan siitä surijoiden määrästä, mikä veljemme kuolema sai liikkeelle. Ei siis ole pelkästään sisko-ihmisen romantisointia ja veljen jalustalle nostamista todeta, että hän oli kultaa - sekä sisältä että päältä. Mikä ihaninta, se ei jäänyt huomaamatta, vaan ihmiset osoittivat tämän jo veljen eläessä.

Lainatkoon kuka haluaa, hyvälle värssylle on aina tarvetta.

 

Jäi kaipuu,
ikuinen,
sanaton suru.
(Äiti ja Isä)

..................................

Rakkaus ei koskaan kuole
(vaimo)

.................................

Nyt olet vapaa ja mukana tuulen
  saat kulkea rajoilla ajattomuuden.
Olet kimallus tähden,
 olet pilven lento.
Olet kasteisen aamun
 pisara hento.

Et ole poissa,
 vaan luoksemme saavut
  mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä,
  toivotat meille hyvää yötä.

Mukaellen, Vuokko Laitio
(sisko)

..................................

Tuuli se kulkee ja lentävi lehti
 onnellinen on se, ken laaksohon ehti.
Nuku lehti helmassa laakson.
- E. Leino -
(sisko)

.................................

Rakastan valoa,
  sillä se näyttää minulle tien.
Siedän silti pimeää,
  sillä se näyttää minulle tähdet.
(sisko)

.................................

Jos olisin tiennyt, että tämä on viimeinen kerta
 kun näen sinun nukahtavan
  olisin peitellyt sinut huolellisemmin.

Jos olisin tiennyt, että tämä on viimeinen kerta
 kun näen sinun astuvan ulos ovesta
  olisin kutsunut sinut takaisin halattavaksi.
(sisko)

..................................

Ken tulkita vois kaiken tarkoituksen?
Me jäämme vaiti, hiljaa nöyrtyen.
(vaimon perhe)

...................................

Suurin suru on sanaton.
(vaimon mummi)

.....................................

Niin lyhyt askel ajasta ikuisuuteen,
niin kapea raja välillä taivaan ja maan.
(eno ja serkut)

......................................

Miks` nyt, miks´ ei myöhempään,
sen tietää Luoja yksinään.
(kummit)

.......................................

Mikä meni, ei tule takaisin,
  mutta muistot säilyvät kuitenkin.
Ne suuressa surussa lohduttaa,
  niistä uutta voimaa saa.
(siskon miehen perhe)

......................................

Muistojen lähteellä on hyvä levähtää,
  puhua huokauksin,
  sydäntä keventää.
Muistojen lähteellä kyynel vierähtää,
  huuhtoen, hoitaen,
  kaipausta ja ikävää.
(siskon miehen mummu)

......................................

Äkkiä on hetki;
lehti väreilee alas hiljaisuuteen
siivissään koko metsän valo.
- Niilo Rauhala -
(siskon ystävä)

.................................

Muistamme silmäsi kirkkahat,
  muistamme hymysi veikeän.
Muisto hyvän ihmisen, säilyy meissä läpi elämän.
(ystävä ja best man)

.......................................

Heittäkää arkulle varovasti multaa,
siellä on (ystävä),
siellä on kultaa.
(ystävä)

......................................

Me muistamme silmäsi kirkkahat,
me muistamme hymysi hyvän.
Jätit meille muiston niin valoisan, 
niin kauniin, rakkaan ja syvän.
(ystävät)

.......................................

Rakas ystävä ei koskaan kuole.
Hän elää ajatuksissamme, sydämissämme, muistoissamme.
(ystävät)

.......................................

Suurin suru on sanaton,
suurin kaipaus äänetön.
(ystävät)

.......................................

On liian lyhyt elämämme tie,
se liian nopsaan meidät erohon vie.
(ystävät)

........................................

Ei hyvästijättö ole tää,
  et pois ole mennyt,
  vaikka emme sua nää.
Olet huolemme, onnemme jakanut ain,
  siksi sanomme kuten ennenkin vain: 
"Nähdään!"
(ystävät)

.......................................

Oli sulla sydän niin lämmin ja hellä,
 oli paikka siellä meillä jokaisella.
Mitään et pyytänyt,
 kaikkesi annoit,
 meitä aina muistit,
 huolta kannoit.
Kauniit muistot voimaa antaa,
 surun raskaan hiljaa kantaa.

En tiedä, mihin suuntaan tänään lähden,
  en tiedä, missä ikävän on pää.
Nyt suren kaiken kaipaamani tähden,
  kun sinä lähdit, ystävyys yhä jää.
(ystävät)

........................................

Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän.
Yht´ äkkiä huomaa, se päättyi tähän.
Kun sammui sydän läheisen, on aika surun hiljaisen.
(ystävät)

........................................

Aurinko laskee ja pitenee varjot,
aika eron ja jäähyväisten.
Poissa on ystävä kallehin.
(ystävät)

........................................

Vaikene sydän, kuuntele hiljaa,
on kuolema niittänyt kalleinta viljaa.
(ystävät)

.....................................

Ystävä on kuin aarre,
se ei katoa milloinkaan.
(ystävät)

.....................................

Näin taimen otti varhain pois Herra taltehen.
Hän mailla taivaan tarhan on lilja valkoinen.
(ystävät)

......................................

Jäi jälkeesi kaipuu ja suunnaton suru.
Jäi määrätön ikävä ja kultaiset muistot rakkaasta ystävästä.
(ystävät)

......................................

Hetket hiljaiset jälkeen jäivät,
kullaten muistojen kirkkaimmat päivät.
(ystävät)

......................................

Vaan ylitse kaikkien kyynelten
 tuhat muistoa meitä lohduttaa.
Ne on tallessa päivien menneiden -
 tuhat muistoa kultaakin kalliimpaa.
(ystävät)

.......................................

Yli taivaan taipui siintävä silta,
kun yhteen sulivat aamu ja ilta.
(ystävät)

......................................

On maa,
johon kaikki polut katoaa.
On rauhan maa.
- Saima Harmaja -
(ystävät)

......................................

On hiljainen taivaanranta,
 eikä lintujen laulu soi.
Ei kuoleman tarkoitusta 
 aina ymmärtää voi.
(ystävät, työtoverit)

.....................................

Ikiliekki ihmisen henki on,
se on syttynyt säteistä auringon
ja päivän puoleen se halaa.
(ystävät)

.......................................

Taivaan enkelten kyliin,
sinut luotamme lähetettiin,
pyhän Jumalan lämpimään syliin,
käsiin suuriin ja rakastaviin.
(ystävän äiti)

......................................

Valonsäde ylittää myös suuren surun.
- Riitta Tuominen -
(ystävät)

......................................

Surun kyynelten läpi
loistavat onnellisten päivien muistot.
(ystävät)

.....................................

Jäi jälkeen kaipaus
jäi suru sanaton.
(ystävät)

....................................

Oispa mulla voimaa kuin tahtoa oisi,
 en tuskaa näin suurta kantaa sun soisi.
Jos ois siipeni vahvat ja syliini saisin,
 osan sun murheestas, sitä kuljettaisin.
Auttaisin taakkaa tätä kantamaan, 
 joka tuli sun sydämees asumaan.
(ystävät)

....................................

On lähdön hetki salainen,
  vain taivaan Isä tietää sen.
Kiitos kaikesta, minkä sulta saimme.
(työkaverit)

....................................

Maa kukkaa köyhempi,
  taivas enkeliä rikkaampi.
(äidin työkaverit)

....................................

Mikä on suru?
Valtameri.
Mikä ilo?
Pisara sen helmassa.
(äidin ystävä)

....................................

Suru täynnä on kyyneleitä,
  on kaipausta, ikävää.
Niin paljon on surun teitä,
  joita ei voi ymmärtää.
(opettaja)

....................................

 

 

 

Täti laittaa letit hautajaispäivän aamuna

.......................................

Olen huomannut, etten enää pelkää tai varo kuolemasta puhumista, niin kuin ennen. Nyt kun yksi meistä on poissa, koko asia muuttui kertaheitolla arkipäiväiseksi. Juttelimmekin siskojen kanssa myöhemmin hautajaispäivän iltana, millaisia muistotilaisuuksia itse toivomme, ja erityisesti, miten toivomme tulevan haudatuiksi. Veli, vaikka nuori oli, oli tullut vaimolleen kertoneeksi toiveensa, ja meidän oli helppo toimia sen toiveen mukaan. Kenellekään ei tullut tarvetta ehdottaa omia vaihtoehtojaan ja näkemyksiään.

.......................................

Veli jätti enemmän kuin itsensä kokoisen aukon. Hän jätti kauniit muistot, teki meidät rohkeammiksi ja vahvemmiksi ja opetti meidät arvostamaan toisiamme - jos mahdollista - vieläkin enemmän.

........................................

Ikävä on sinua, pikkuveli. Vaikken soisi sen olevan kukaan meistä, silti nyt tuntuu, että olit meistä se kaikkein arvokkain.

........................................

Veli pienen kummipoikansa (ja vaimonsa) kanssa
Kuva: sisko (kummipojan äiti)