Tämänpäiväistä sähköpostia:

............................

"..mihinkään muuhun ei juuri riitä kiinnostusta. Tietysti pakolliset työasiat jne. hoituu, mutta muuten minä olenkin melkein hiljaa! Töissä ja kotona. Haluaisin olla yksin suruni kanssa, istua [tytön] mentyä nukkumaan ihan rauhassa ja hiljaa, sanomatta sanaakaan. Se pakottava tarve olla jossain muualla, ihan itsekseen omien ajatusten kanssa. Kun tuntuu, että kukaan tai mikään ei voi auttaa."

.............................

"No niin, kotona. Yksin kotona. Pojat hoidossa ja [mies] lähti käymään mökillä, on ehkä yötä. Yksin.
Kuuntelen Audioslavea, täytyy olla joku taustaääni, kun oman pään sisällä ei kaiu kuin yksi ja sama.
Voisin tosiaan tuijotella mittaamattoman ajan, lasken kellosta paljonko aikaa on, ennen kuin pojat täytyy hakea.."

.............................

"..kun haluaisi vain olla, istua vaikka hiljaa ja tuijotella mitä nyt sattuu edessä olemaan - eikä se täällä kotona onnistu, eikä missään kaupassa tai muuallakaan, kun on koko ajan tätä väkeä ympärillä, ja meteliä, ja pitää koko ajan kuitenkin olla läsnä. 

Kahvilassa sanoin [isännälle], että voisin istua tässä monta tuntia, enkä edes huomaisi. Mutta oli mentävä, hänen työhönsä, meidän kotiin. Ja täällä kaatuu maitolasi, tai on nälkä, tai pissahätä, tai tulee kiistaa leikeistä - eikä mitään sellaista jaksa.
 
Miten sitä haluaisikaan olla yksin!"

..............................

"Tunnistan myös tuon yksinolon tarpeen ja pimeässä ja hiljaisessa olon, on parempi olla. ..silmiä kirvelee, silti odotan yötä ja vaikka uni ei tulisikaan heti, hiljaisuus on hyvä, vaikka saattomusiikki ja värssyt pyörivät levynä päässäni aina valveilla ollessani."

..............................

"Inhottava syyllisyys - lämmin sauna."
 
..............................

"..samoin inhottaa pimeät illat, koska hän on ollut siellä pimeässä yksin viimeiset hetkensä.

Inhottaa kun tuntee tuskaa toisen puolesta, siitä että hän ei voi tuntea. Ja siitä, että hänet on hylätty.

Inhottaa tehdä mitään, mistä tulee mielihyvää.
 
Onneksi nukkumaan meno ei inhota - on edes jotain mitä voi tehdä tuntematta syyllisyyttä. Oikein odotan nykyään joka ilta, että pääsen painumaan peiton alle, hiljaiseen.."

.............................

Näin yhtä matkaa meillä näköjään sureminen kulkee.