Viime päivät on viritelty konetta uudelle puolelle - ja ihailtu syksyistä upeaa maisemaa pirtin ikkunoista.

On tätä odotettu. Tähän asti on saanut katsella talon seinää - viimeiset kolme - neljä vuotta. Uusi puoli kun tuli vanhan talon ja joen väliin. Oli niin ikävä tätä!

Nyt olen vain huokaillut maiseman edessä - ei voi moittia maisemakonttorin näkymiä. Koulun luentopapereiden lukeminen on ollut oikein mieluisaa puuhaa. Ja aamulla, aamupuuroa keitellessä, kun usva kuohuilee joen pinnalla hallaöiden jälkeen - en osaa sanoin kuvailla näkymän kauneutta.

 

Ps.
Harmittaa viime viikon kivihaaste valokuvatorstaissa. Sehän oli kuin minua varten tehty ü
Nettiä ei vain ollut - koulun koneelta katselin aihetta. Että kivi.

Toisaalta, samantien iski runsaudenpula - mitä valita. Esimerkiksi koulun upea geologinen museo pitää sisällään mitä upeimman kivikokoelman. Omastani puhumattakaan ü Maapallostakin olisin halunnut laittaa kuvan. Siinä se, kivien kivi!

Pitää käydä katsomassa muiden haasteeseen laittamia kuvia..