Mietittiin isännän kanssa, että jos alkaisi hyppiä tasajalkaa ilmaan, alkaisivatkohan maisemat kohtapuoliin vaihtua - kun maapallo ehtisi kierähtää alapuolella joka hyppäyksellä pätkän matkaa eteenpäin. Sehän olisi kätevä keino vaihtaa maisemaa! Sitähän voisi käydä naapurissa ilman että tarvitsisi paikaltaan liikahtaa. Ja kun oikein innostuisi hyppelemään, saattaisi piakkoin huomata päässeensä jopa ulkomaille.

Tietysti täytyisi pitää huoli, mihin suuntaan on menossa.. että ei etene selkä edellä, jolloin saattaa päätyä huomaamattaan vaikka mihin..

Urheilukilpailuja pitäisi miettiä uudessa valossa. Onko hyppääjien, heittäjien, ponnistajien ja juoksijoiden ym. suorituksissa otettu huomioon maan pyörähtäminen? Joskus itsekin huomaa, että toisinaan meno sujuu kuin lentäen, ja toisinaan ei tahdo päästä eteenpäin millään, eikä ole tajunnut, että kannattaa tietenkin juosta maapallon liikkeestä poispäin. Matkahan taittuu sillä tavalla paljon joutuisammin. Sama kai se sille, jos bussipysäkki onkin vastakkaisessa suunnassa..

Tämä mielessä, hyvää retkeilysyksyä! Me jo aloitettiin..

Isäntä, lapset ja Kiki Martimoaavan rämesuolla pitkospuilla.

Maaruskaakin jo näkyi..

Täällä on muuten suunniteltu pitkospuut niin hienosti, että esim pyörätuolilla kulkevakin pääsee parkkipaikalta laavulle ja laavun ympäristöön.

Laavulla syötiin eväsleivät ja paistettiin makkarat ja keiteltiin nokipannukahvit tietysti.

Tekipä hyvää. Kunhan saadaan ruskaa, täytyy lähteä vielä toistamiseen. Jos ei tänne, niin metsään kuitenkin..