Vielä yksi kunnon rutistus ennen seuraavaa.. Meinaan vain, että onneksi oma kouluni ei ole ehtinyt vielä alkaa. Pyhänä Wilhelmiina juhlii seitsenvuotissynttäreitään, ja niistä on paisumassa - minun, varsinaisen keittäjän ja emännän kauhistukseksi - oikeat sukujuhlat. Nyt on sitten koitettava harrastaa sitä leipomista ja keittämistä ja emännöimistä niin kuin ei koskaan ennen.

Kun harvinaisia vieraita on tulossa, alettiin kohnia paikkojakin "sillä silmällä". Uudella puolella listaa ja ikkunanpesua ja lastenhuoneita kuntoon. Hyvähän tämä, tulee tehtyä yhtäkkiä nopeaan tahtiin enemmän kuin normaalisti tulisi! Ja kun kohnimaan alettiin, vihjaisin isännälle ja appiukolle, että pitäisikö noille ulko"portaille" tehdä jotain, kun on vanhempaa väkeä tulossa. Että pääsevät edes sisään.

Isäntä ja appiukko ottivat ja tekivät!

Ahkeroinnin seurauksena nämä siirtyivät talon toiselle puolelle palvelemaan vuorostaan toista ovea..

..ja vaihtuivat näihin:

Kyllä ne on taitavia. Luulisi että ihan oikeita kirvesmiehiä. No, kai se kolme vuotta talon tekoa on opettanut. Että voi tehdä jo portaatkin ü

Kaidetta vielä uupuu, mutta hyvin siitä ylös ja alas pääsee ilmankin. Laitamme kaiteet sitten kun on enemmän aikaa.

Kun selvittäisiin vielä tuosta pyhästä..

No, hyvää harjoitusta tupaantuliaisia ja joulujuhlia ym sellaisia varten, joita uudessa kodissa ilmeisesti tullaan viettämään kunhan muutetaan.. Aluksi. Mutta ei liikaa.