Loma loppu.

Talokaan ei ollut palanut.

Aina lomalta palatessa vähän jännittää, miltähän kotona näyttää..ü

Saimme viettää lomaa Stansvikissa HKR:n mökeillä luonnonkauniissa ympäristössä. En ollut muistanutkaan miten erilaiselta etelän metsät tuoksuvat! Tuoksuttelin koko loman edestä, ja ihailtiin porukalla runsasta kasvillisuutta - jo parin neliön läntillä mökin vierestä löytyi mehikasveja ja maksaruohoja, saniaisia, ahomansikoita ja metsäorvokeita, kieloja ja karhunkelloja ja monia muita tunnistamattomaksi jääneitäkin kasveja (retkeilykasvio jäi tietenkin kotiin). Ihanan rehevää! Meillä päin mäntymetsissä kun kasvaa lähinnä vain puolukan- ja mustikanvarpuja.

Mökin vieressä samalla pläntillä oli myös parhaat pyykkinarun kiinnitykseen sopivat puut. Varvasteltiin sitten isännän kanssa pyykinripustukseen varovaisin askelin, jottei tärveltäisi luonnon kauniiksi muovaamaa kallionkohtaa. Ihmeellistä, miten vähässä maassa toiset kasvit voivat elää!

Punarinta vieraili aamuisin kannolla, ja iltaisin taloa kiersi kettu. Otin sitten tavaksi jättää niille aamupuuronloppuja - kai se jollekin kelpasi koska aina hävisi.

Loman ensimmäisenä päivänä eksyttiin väärään ratikkaan ja jouduttiin Kauppatorille Linnanmäen sijaan (no, en minäkään kaikkea muista ü). Ostin lapsille jäätelöitä - päävartioston vahdinvaihto-orkesterin ohimarssia samalla katsellen - kun joku Kauppalehden kuvaajatyttö yhytti nämä meidän linssiluteet ja pyysi saada kuvaamaan jäätelönsyöntiä. Että meitä, juuri hädintuskin junasta tulleita, kaikista kaupungilla soljuvista ihmisistä!

Annoin luvan, vannottamalla kunhan en itse joutuisi lehteen ü Mikä sirkus! Pum-tättärää, pum-tättärää soidessa korviahuumaavasti parin metrin päässä koitin väistellä kameraa ja juosta nenäliinan kanssa pyyhkimässä lasten vaatteita jäätelöstä joka suli hellesäässä käsiin, samalla koittaen saada ääneni kuuluville että pienimmät huomaisivat pitää jäätelönsä oikeinpäin, ja toisaalta vastaillen toimittajan kysymyksiin, joista ei tahtonut metelissä saada selvää. Kaikki tämä tapahtui sillä välin kun isäntä oli käymässä pankkiautomaatilla kadun toisella puolella. Sai siinä koittaa selittää mitä kaikkea ehti tapahtua hänen käännettyä selkänsä - toinen oli vain tyytyväisenä seurannut rumpumarssia, eikä pitänyt mitään kiirettä takaisin.

Melkoinen shokkialku Helsinginvierailulle, en minäkään muistanut sen olevan noin vilkas! Isäntä pyöritti päätään. (Mieleenpainuva oli myös mummin kommentti rautatieasemalla: eihän täällä nyt ole ihmisiä, heinäkuu on lomakuu..).

"Kesänautinto. Jäätelöyhtiöiden myynti jää viime vuoden tasolle.
Aukusti J:lle jäätelö kuitenkin maistuu."

"..Wilhelmiina ja Aurora J. nauttivat  tötteröistään perjantaina Helsingissä." 

Kansikuvapojaksi joutui siis meidän Aukusti elämänsä ensimmäisellä etelänreissulla. Tytöille tämä oli jo tuttua, Pohjolan Sanomissa on poseerattu pari kertaa ennenkin. Siis oikeita linssimagneetteja!

Tulipa taas minä pienenä-kirjoihin materiaalia ü

Loma loppui lyhyeen, ja luvattiin jo mummille, että ensi vuonna uudestaan - ja ollaan heti kaksi viikkoa! Oli niin kiva mökkikin.

Ursulassa ei sitten käyty, koska valittiin sen sijaan edullisempi ja väljempi Karuselli. Siellä sai sitäpaitsi juoda kahvia ensimmäisen kupin hinnalla niin paljon kuin jaksoi! Näkymät eivät olleet yhtä hienot kuin Ursulasta, mutta Kaivarin rantaa kuitenkin, ja lapsuuden nurkkia. Oli jotenkin ihanan nostalgista. Olin jo kaivannut Helsinkiä!

Ehkä on hyväkin, käydä tarpeeksi harvoin, niin kaikki se kiireisyys ja tungos ja yleisissä kulkuvälineissä seisominen käy eksoottisesta. Voin kyllä kuvitella, että toinen viikko samaa rataa olisi saattanut alkaa käydä jo työstä..

 

Ps. Luin Pajun perjantaipakinan, enkä voi olla nauramatta näitä meidän miehiä. Isäntään teki valtavan vaikutuksen Helsingin lapsiperhe-politiikka: kuljettiin ilmaiseksi busseissa, metroissa, raitiovaunuissa ja lautoilla sekä seutujunissa kaikki matkat, ja koko perhe. Pihiä ihmistä moinen lämmitti tietenkin kovasti, eikä isäntä valittanut kertaakaan siitä, että yleisiä käyttäessä jouduttiin myös "vähän" kävelemään.. Auto oli matkassa, mutta seisoi suurimman osan ajasta mökin pihassa - lomalla ü

Pps. Ajettiin kerran autollakin. Itäväylällä kehäykköstä etsiessämme jouduttiin tietenkin jossain välissä "itään" ja "länteen" -opasteiden kanssa hukkaan (isäntä sanoi, että kun hän pääsee liikenneministeriksi, hän laittaa tänne pohjoisen kairaan samanlaisia opasteita: "sinne", "tänne" ja "tuonne".. ja tulee tienvarteen nauramaan, kun eteläläiset yrittävät hakea oikeaa tietä käsittämättömässä opasviidakossa). Sketsin ainekset olivat koossa, kun viimein pysähdyttiin bussiasemalle kysymään neuvoa ja lähimmän bussin ohjaimissa istui afrikkalaista alkuperää oleva mies: "voisitko sinä paikallinen neuvoa meitä eksyneitä suomalaisia..". Kuskiakin nauratti - mutta hyvin hänen neuvojen mukaan päästiin jatkamaan matkaa, ja löydettiin jopa perille.

Ehkä Helsingin opasteissa oli myös yksi syy siihen, ettei sen koomin pahemmin autolla liikuttu.

Tai riippuu opasteista. Kävellen liikkuessa kaikki löytyi helposti, mm. vessat ja hissit..