Joskus mietin, miksi ihmeessä sitä ihminen hankkiutuu niin hankalaan elämään ja mahdottomien kulkuyhteyksien päähän, kun kaupungissa kaikki olisi helppoa ja palvelutkin kävelymatkan etäisyydellä. Jos asuisin kaupungissa, en hankkisi itselleni autoa, vaan nauttisin lyhyistä välimatkoista kävellen tai pyöräillen. Kaupunkilaisten etuoikeuksia.

Pitää katsella maisemaa, ja tiedän, etten vaihtaisi tätä.

No, illalla lähdetään kaupunkiin, testaamaan helppoja kulkuyhteyksiä - ja sen tuomaa kiireisyyttä! Ihmettelin kerran, kun täti tarkasteli bussiaikatauluja: busseja kulki viisi yli, viisitoista yli ja puolelta. Liikkeelle ei lähdetty viisi yli, koska ei olisi ehditty edelliseen, ja olisi joutuduttu odottamaan vielä seuraavaa. Viiden minuutin pysäkillä seisominen oli tädin mielestä liikaa. Mutta minuuttiaikataulujen rytmiin kai oppii, samoin kuin maalle muuttavan täytyy oppia siihen, että bussi kulkee vain kaksi kertaa päivässä. Tienvarteen on syytä mennä ajoissa, koska ei voi olla ihan varma, mihin aikaan se bussi menee juuri siitä omalta kohdalta ohi. Bussia voi joutua odottamaan puoli tuntia, tunninkin.

Siis Kaupunkiin. Cityyn. Käydään suomenlinnat, korkeasaaret ja lintsit, harakat ja uunisaaret. On myös kuulema uusi, iso lelukauppa, ja leikkiluola. Isäntä haluaa nähdä Kotkan Maretariumin. Itse olen haaveillut Heurekan käynnistä. Reilu viikko aikaa..

Ursulassa on pakko käydä. Kaivopuiston kalliot, jäiset liukumäet, tähtitorni, mattoranta, lastenpuiston hernekeittopäivät - ja Ursula - ovat jotain niin tärkeää lapsuudenmaisemaa, että ilman niitä olisin varmasti ihan toinen ihminen. Kun ajattelen Helsinkiä, mieleeni tulee ensin nämä Vaarilan maisemat, ja vasta sitten kaikki muu. Suunniteltiin Mummin kanssa, että valitaan Ursulan käyntiin sateinen päivä, niin saadaan istua rauhassa yleensä niin täpötäydessä rantakahvilassa ü

Nykyään Kemikin on meistä ahdas. Saa nähdä, kuinka levänneitä sitä ollaan loman jälkeen väljemmille kotinurkille palattuamme. Hyvää se tekee, joka tapauksessa, irtautua välillä Raksasta ja kotikuvioista. Pelkään kyllä, että maalaisuus meissä paistaa niin kauas, että ollaan urbaanien ihmisten joukossa outo näky. Isäntäkin kun harppoo suokävelijä-tyylillään kadulla eteenpäin, häntä ei voi olla huomaamatta. Massaan häviäminen on vaikeaa.

Joka tapauksessa, mentävä on, enää ei voi perua ü. So long!

 

Ps. Katsottiin lähikaupungin nähtävyyksiä eilen..

Aurora kesälomaa viettävän jäänmurtaja Sampon köysivyyhdellä.

 

Komentosillalla päästään asiaan. "Mä painoin siitä napista!"

 

Satamassa oli vieraileva Brittiristeilijä (Black Watch). Harvinainen täällä.
(Sampon kapteenin hytissä on tuulilasinpyyhkijät!)