Sattui sanomalehdessä silmään kivipitoinen artikkeli.

Pohjolan Sanomat viikko sitten lauantaina:

Kotimaan katuja reunustaa Kiinasta rahdattu graniitti.
Suomalainen graniitti viedään ulkomaille.

Graniitti on Suomen kansalliskivi, ja maamme on sen tunnetuimpia tuottajia maailmassa. Suomalainen tuotanto menee kuitenkin lähes kokonaan vientiin, kun taas kotimaan urakoissa käytetään kaukaa rahdattuja kiviä. Hinta on suurin selittäjä, eikä oikeastaan muuta selittäjää olekaan, Kiviteollisuuden toimitusjohtaja toteaa. Graniittia saa Kiinasta lähes puolet edullisemmin kuin Suomesta. Vastaavasti 90 prosenttia Suomessa tuotetusta graniitista menee Kiinaan.

Kivelle riittää kysyntää ulkomailla: parina viime vuonna suosituimmilla kivilajeilla on ollut jopa toimitusvaikeuksia. Erityisen kysyttyjä ovat olleet Kaakkois-Suomesta louhittavat graniitit. Osa Kiinaan viedystä kivestä jää sinne, osa jatkaa matkaansa esimerkiksi Yhdysvaltoihin. Takaisin Suomeen se ei kuitenkaan tule. Kiviteollisuuden toimitusjohtaja myöntää, ettei suomalaisten ja kiinalaisten graniitinvaihdossa ole juuri järkeä. Hinta kuitenkin ratkaisee, ja urakoitsija hankkii kivet sieltä, mistä edullisimmin saa.

Kiviteollisuuden toimitusjohtajan mielestä Suomessa ei osata riittävästi arvostaa kotimaisen kiven laatua. Täällä usein ajatellaan, että kivi on vain kiveä. Mutta eihän puustakaan ajatella, että puu on vain puuta, vaan eri lajeilla on paljonkin väliä. Hänen mukaansa kiinalaista graniittia vaivaa usein huonolaatuisuus. Hankalin tuoteryhmä on juuri kadunreunuksissa käytetty kivi, joka joutuu kovan kulutuksen kohteeksi. Usein laatuongelmat tulevat esiin vasta vuosien päästä.

Ei tietysti voida yleistää, että kiinalainen kivi on huonoa, ja suomalainen hyvää, yhteinen pallohan tämä on. Tilaajan pitää vain varmistaa, mitä on saamassa. Kotimaisen ja kiinalaisen graniitin eroa ei huomaa normaali ihminen. Oulun kaupungissa kiinalaista kiveä on käytetty jo viimeiset kymmenen vuotta, ja se on ollut aivan huippulaatuista.

Kiinalaisella graniitilla on ollut tänä vuonna suuria toimitusvaikeuksia, tilaukset ovat olleet jopa kuukausia myöhässä. Ehkäpä tilaajat nyt tarttuvat suomalaiseen kiveen, kun uhkasakot painavat päälle. Kiinasta hankitaankin ainoastaan graniittia, siinä toleranssit (mittatarkkuus tai kiven hyväksytävä käyttäytyminen) ovat suomalaisiin oloihin sopivat. Betonikiveä ei uskalleta ottaa ulkomailta, sillä niissä toleranssit saattavat vaihdella.

Myös asennusmiehet saattavat tulla kaukaa. Työmailla huhkii tällä hetkellä puolalaisia ja kosovolaisia miehiä.

PS 14.7.07

Ja kappas, mitä kotikaupungista löytyy: katukiveystyömaa, jossa asennetaan kiinalaista graniittia!

On yhä vain yhtä vaikea käsittää, että lähellä tuotettu voi olla kalliimpaa kuin kaukaa tuotettu ja tuotu. Meidän oma kaunis kalliomme ei kelpaa meille, vaan se viedään muille, ja omiin tarkoituksiin käytetään mahdollisesti huonompaa!

Vastaava älyttömyys tuli vastaan myös lohien kanssa: kuulin, että norjalainen lohi käytetään Kiinassa pakattavana, ja tuodaan sitten takaisin tänne pohjolaan, myös meille.

Että tässä meille kiinailmiötä. Mikä mielenkiintoinen, hullu maailma.

Erilaiset graniittiset kivilajit muodostavat Suomen kallioperän yleisimmän kivilajiryhmän. Graniitti on kova, luja ja kestävä kivilaji. Kiven ulkonäkö, johon vaikuttavat väri, raekoko ja rakenne, vaihtelevat suuresti. Punainen on tavallisin väri graniitille, mutta harmaat, ruskeat, vihertävät ja jopa sinertävät graniitit ovat myös tavallisia.

Eheyden, säännöllisen rakoilun ja kauneutensa takia graniitteja on perinteisesti käytetty rakennus- ja monumenttikivinä. Kansallismuseo, Kansallisteatteri, Helsingin rautatieasema, eduskuntatalo ja Graniittitalo ovat hyviä esimerkkejä graniitin käytöstä rakennuskivenä.

Kuvan keskellä Kalvolan graniitiia, jota on käytetty eduskuntatalon ja sen lisärakennuksen rakentamisessa sekä sisällä että ulkona.

Retkeilijän kiviopas
Geologian tutkimuskeskus