"Likipitäen jo kolme vuotta
tätä taloa nyt tehty on
pelkkä ajatuskin tuskaa tuottaa
jos tää rakentaminen ei tähän päätykään
joskus tahtoo mennä sormi suuhun
vaikka yritys on armoton
läpi kiven perse edellä puuhun
kun yötä myöten kiivetään.

Ei oo mies eikä mikään,
jos ei valmistu talo
omin hartiavoimin
voitan kaikki vaikeudet ja viivytykset.
Ei sitä usko neekerikään
mikä helvetin haloo
siitä syntyä voi
kun hankkii väärät piirustukset ja tarvikkeet.

Vasara ja nauloja
koko rahalla
jos kerran sitä eristystöissä käytettävää
lasivillaa sahata voi sahalla.
Lisää lahonneita lautoja
ja niitä elementtiharkkoja
me näillä alustavilla
tarveainelaskelmilla
säästettiin taas markkoja.

Lämpöeristeenä villatäyte
mineriittiseinän välissä
ei mikään varsinainen taidonnäyte
mutta hyvin se kestää kylmyyttä
vaimo muutti sinne siskon luokse
kun ei naiset oikein ymmärrä
miten nopeasti aika juoksee
vaikka kuinka painaa täysillä.

Ei oo mies eikä mikään..
Ei sitä usko neekerikään..
Vasara ja nauloja..
Lisää lahonneita lautoja..

Suoristelen nauloja
oman talon kuistilla
vaikkei tätä taloa
vielä edes hyvällä tahdolla
kai taloksi tunnista
mul on hommat hanskassa
ja hanskat hukassa
kyllä aurinkoiset kesäpäivät kulumaan saa näin rakennellessa.

Vasara ja nauloja...
Vasara ja nauloja..."

 - Leevi And The Leavings -

Ei tuota voisi laulunkaan sanoin enää osuvammin ilmaista. Kolme vuotta sitten aloitettiin.

Lapset kaipailivat hanskoja kottikärryjä pukatessaan. No eihän meillä sellaisia ollut, pieniä. Tosiaan! En ole koskaan rautakaupassa nähnyt lapsille tarkoitettuja työhanskoja. Siinä olisi selvä markkinarako. Tosin, aloin miettiä miten muotoilisin tilaukseni - vaikka paikallisen agrin myyjien kanssa kestotuttuja jo ollaan tämän pitkittyneen projektimme vuoksi, saattaisin kuitenkin saada kummallisia katseita osakseni pyytäessäni tilaamaan "lastenkoon työhanskoja".  Jotenkin on sellainen olo, että saisin. 

Vaikka itsehän nuo tuohon tukkivat, apumiehiksi. Onhan se selvä, että pieniäkin käsiä pitää suojata töitä tehdessä, jos isojakin.

Jotain kertoo pakettitalorakentamisen joutuisuudesta se, että naapurille, joka meitä vastapäätä aloitti rakentamaan viime syksynä, asennettiin sähköjä keväällä. Siis samaan aikaan kuin meille. Kertoi hän tosin rakentavansa jo kolmattaan. Mutta silti. Kaikki tällä kylällä meitä myöhemmin rakentamaan aloittaneet ovat meitä aiemmin muuttaneet.

Mutta jotenkin se ei haittaa. Hattua muistan aina nostaa isännälle - ei hän itsekään sitä häntäänsä osaa nostaa, vaikka syytä olisi.

 

 

 

 

 

Ps. Sattumalta osuin hiipuuuuuuu:n blogissa noihin laulun sanoihin, ja lainasin tännekin, koska olivat niin kertakaikkisen osuvat.