Aamulla kaikki lapset nukkuivat pitkään. Kesän valoisuuteen on jo totuttu, eikä välttämättä joka aamu ponkaistakaan pystyyn kuudelta, niin kuin huhti- ja toukokuussa vielä. Sain katsoa (lue: kuunnella) aamuteeveen ja jopa jälkiviisaat rauhassa! Harvinaista ylellisyyttä, todella.

Pari telkkariohjelmaa toissa- (vai sitä edelliseltä) päivältä saivat miettimään, miksi ihmiset eivät kestä kuulla totuutta. Toisessa Pentti Linkola oli vieraana uudessa, 10 kirjaa jotka muuttivat maailmaa-ohjelmassa. Hän on aina ollut vihattu siitä, että on erehtynyt mainitsemaan muutamia totuuksia ihmisten käyttäytymisestä ja mm. ihmiskunnan koon kasvamisesta. Ohjelmassakin hän pääsi kuin varkain puhumaan luonnon puolesta, siinä sotajutustelun lomassa. Hän harmitteli lähinnä sitä, että valitettavasti sodat eivät ihmisten määrää vähennä kuin väliaikaisesti, ja pikemminkin lisäävät pitkällä tähtäimellä. Pääsipäs sanomaan! Mutta yhtä kaikki, tottahan mies puhuu, ja on aina puhunut.

Toinen totuudenpuhuja esiintyi Prisman hirmumyrskydokumentissa samana päivänä. New Orleansin entiset tulevat vanhat asukkaat kohtelivat poloista geologia kuin hän olisi ollut henkilökohtaisesti syypää kotien tuhoon, vaikka hän vain oli tullut kertomaan asioiden totuudenmukaisen laidan: jos uudisrakentaa kaupungin joka jo valmiiksi sijaitsee 2,5 m merenpinnan alapuolella, siitä seuraa jatkossakin tulva ja kotien tuho. Mutta sitä eivät kansalaiset kestäneet kuulla.

Vapaa-ajattelijat-lehteä lukiessani tuli vastaan kolmaskin esimerkki. Amerikkalaiset ateistijärjestöt ovat saaneet tappouhkauksia uskonnollisilta järjestöiltä (miten lie laita Suomessa) aina siitä lähtien kun uskalsivat alkaa olla olemassa. Mitä uskonnolliset ihmiset heissä pelkäävät? Totuutta? Eiväthän ateistit ole yrittäneet edes käännyttää ketään, saati että kiertäisivät ovelta ovelle koputtelemassa ihmisten omaatuntoa kuten uskovaisilla on tapana. He vain herättelevät ihmisiä avaamaan silmänsä.

30 päivää ohjelmassakin sivuttiin samaa asiaa abortin puolustajan ja vastustajien kohtaamisessa. Kristillisten abortin vastaisten järjestöjen tarkoitus on saada abortti kokonaan laittomaksi. Siinä vaiheessa kun aborttia puolustava tyttönen alkoi esittää kysymyksiä - mm. onko järjestö tietoinen, että useimmat syntyvistä ja adoptioon todennäköisesti menevistä vauvoista ovat mustia, jotka harvoin saavat kunnollista kotia, tai että miten järjestö uskoo sosiaalijärjestelmän kestävän kaikki ne ylimääräiset vauvat joita maailmaan ilmestyisi, jos kaikki abortit jäisivät tekemättä - ei useimmilla enää ollut antaa vastausta. Asiaa ajetaan omasta kapeasta näkökulmasta, eikä mennä pintaa syvemmälle, ja vaaralliset toisinajattelijat pitää saada hiljaiseksi, ennen kuin heitä joku alkaa kuunnella.

Saimmepa mekin joululahjaksi hienovaraisen vihjeen isännän velipojalta kolmannen lapsen synnyttyä. Varmaan divarista löytynyt, resuinen pehmeäkantinen 70-luvulla kirjoitettu, nyt jo kellastunut pieni kirjanen Väestön kasvu ja sodan uhka. Herttainen pikku vinkki. Mutta tuollaisesta huumorista tykkään. Eikä meistä kumpikaan pahastunut. Lopetetaan, lopetetaan! Tuo kolmaskin oli oikeastaan vahinko. Mikä ihana sellainen, mutta keskiarvoon verrattuna (1,2:ko se oli) me olemme kansoittaneet maapalloa 1,8 lasta enemmän kuin keskivertoperhe.

Pohdintani loppui siihen, että laumani heräsi, ja puuronkinuaminen alkoi. En ehtinyt selvittää mistä asioiden kieltäminen saattaisi johtua - mikä ihmisessä saa vihastumaan totuudenpuhujalle. En väitä, että itsekään olisin täysin immuuni arvostelulle. Kun se vain osuu oikeaan paikkaan, kyllä se kirpaisee. Mutta pitääkö kaikkea totuudenpuhumista hyväksyäkään? Henkilökohtaisuuksiin meneminen on luultavasti vain huomauttelijan oman egon pönkittämistä. Mutta sitten on sellaisia asioita, joista on ihan turha suuttua, kuten Luonnonlait. Niissä ei ole mitään henkilökohtaista, pelkkä puhdas totuus.

Kuinka paljon helpompaa kaikille olisi jos ihmiset hyväksyisivät edes perusasiat: "näin on asioiden laita" - ja kaikki nyökyttelisivät päitään.