Lapset kävivät virpomassa. Onneksi oli tuuleton ja kaunis päivä. Aukusti vain ei päässyt tänäkään vuonna. Hänen piti olla noita-akkojen kissa, ja meillä oli hieno musta kissapuku valmiina - sama joka oli viime vuonna liian iso, mutta olisi nyt ollut aivan sopiva.
Aamulla Aukusti käveli pannu kourassa ympäri pirttiä, tohkeissaan tyttöjen mukana - ilman pienintäkään käsitystä siitä mitä touhuttiin, mutta varmana, että jotain kivaa kuitenkin - ja nukahti sitten kesken kaiken lattialle, kovassa kuumeessa. Siinä pitkin päivää, kuumeunien lomassa, pikku-ukkeli koitti kantaa pannuaan, ja jutteli "mulle palkka..".

Tytöillä oli hyvä virpomaonni, jopa niin, että heidän piti välillä käydä tyhjentämässä pannut eteisen lattialle, saadakseen tilaa uudelle satsille. (Pitäisikö tässä alkaa hankkia isompia pannuja, tulevaisuuden varalle..) Siskot olivat jopa niin taitavia, että saivat puhuttua Aukustillekin oman osansa. Niinpä laitettiin päikkäreitä nukkuvalle pikkumiehelle yllätykset omaan pannuunsa, ja kun pikku-äijä taas virkosi vähäksi aikaa etsimään pannuaan, saikin löytää sen ulko-ovelta täynnä herkkuja. Se kelpasi. Poika kantoi saaliinsa suuresti elehtien pirttiin, ja sitten herkuteltiin siskojen kanssa ja 'muisteltiin' virpomajuttuja. "Onnin" virpomapäivä oli sittenkin onnistunut.

Toivottavasti onnistaa ja kissapuku mahtuu vielä ensi vuonna. Meanwhile, koitetaan saada jotain irti dippipöydän antimista..