Emännän tulevaisuuden suunnitelmat jatkuvat vaan.. Pakko jotain keksiä. Kello käy ja hiiva tikittää. Olikohan jotain alivaltiosihteeriä tuo.. Mutta siis deadline lähestyy, jolloin Kelan rahantulo lakkaa. Pikkuiset pirpanat on laitettava tarhaan - huoh - ja äidin on etsittävä järkevää tekemistä. Voi kun sitä voisi olla kotona. Olisi se kaikille helpompaa.

En jaksa edes alkaa selittää, millainen sotku siitä tulee, jos/kun tästä lähden. Lyhykäisesti, toinen auto, tarhapaikat ja työpaikka olisi hankittava yhtäkkiä. Ja rahat niiden kaikkien maksamiseen. No se työpaikka saattaisi auttaa vähän siinä asiassa, mutta kuinka pitkään, jos sellaista jostain löytyisi. Huoh ja huoh.

Joku miettii, että samanlaista se on kaikilla työn ja perheen kanssa tasapainoileville. Mutta kun asuu kaukana kaikesta, niin jo kouluun tulee matkaa satakunta km yhteen suuntaan. Sitten se työmatka siihen - jossain siinä välillä toivottavasti, eikä ainakaan kauempana - niin vähän hirvittää se jaksaminen. Tässä auttaisi ihmeesti, jos olisi se työ jo tiedossa.. Mutta vähän tuntuu olevan kysyntää entisille kotiäideille. Mistä päästäänkin aiheeseen, eli pitää varmaan hankkia itselleen joku ammatti.

En hakenut kuvataiteilijan koulutukseen. Siis ne "kolme viimeisen kahden vuoden aikana tekemääsi työtä" jotka olisi pitänyt raadille esittää muodostuivat lopulta tämänkertaisen haun kohtaloksi. En vain voinut  kuvitella vieväni niitä - sinänsä hyviä isännän ideoita - talopiirrustuksia ja lastenkuvia sinne "tuomariston" eteen. En mitenkään.

Ehkä vielä joskus. Eläkkeellä.

Sillä välin, eläkepäiviä odotellessa, ajattelin alkaa lukemaan kiviä. Enkä mitään tiilenpäitä, vaan maata, Suomen kallioperää. Siinä oppisi jotain tästä maailmasta ihan oikeasti. Mutta vähänpä tiesin siitäkin lajista. Kuvittelemani kevyt ulkoilu ja viaton kivienkeräily-meininki karisi mielikuvista äkkiä, kun luin kirjan alkutekstin: geologia on yksi kaikkein laaja-alaisimmista luonnontieteistä, ja sen syvällinen ymmärtäminen edellyttää kemian, fysiikan, tähtitieteiden ja biologian perustietoja. 

Siis toisin sanoen, tiukkaa tekee päästä edes valintakokeeseen. Minulla kun ei ole noita aineita lukion päättärissä. Laaja matematiikka on, mutta siitä ei puhuttu mitään.. Mutta yrittänyttä ei laiteta (kertoisiko joku mistä tuokin sanonta on kotoisin?!). Eli nyt luetaan sitten 3000 vuosimiljoonaa Suomen kallioperää ja muita sellaisia kevyitä teoksia intensiivitahdilla neljä viikkoa. Minäkin kun se aina olen kaiken lisäksi ajoissa näissä asioissani.

Kerron sitten miten kävi. Tai pitäisikö sanoa vain, jatkuu..