Näin vapun aikaan viinakset maistuvat, ainakin toisille meistä, oikein erityisen hyvin. Tätä ihmisväen käytöstä paheksuville voi olla hyväksi tietää, että niin se maistuu eläimillekin - ja kuten seuraavat esimerkit valaisevat - aina kun tilaisuus koittaa.

Esimerkiksi linnut ovat hyvin persoja happamille marjoille. Varsinkin syksyisin juopuneita tilhiä ja rastaita näkeekin parvittain hoippumassa pihlajanoksilla. Ne laulelevat äänekkäästi nousuhumalassa, tasapainoilevat hilpeinä humalahuipussaan, hamuilevat "vielä yhden" tasapainonsa äärirajoilla, tappelevat lopulta kännipäissään keskenään ja kävelevät seuraavana päivänä seinänvieriä yrmeät ilmeet naamallaan. 

Liikuttunut laulurastas. Kuva: Isäntä

Humalahakuisuudesta jatkaen, tuolla muualla maailmassa on olemassa apinoita, jotka oikein odottavat, että heidän elinalueillaan kasvavan tietyn puun hedelmät kypsyvät yli, eli käyvät. Yhteisössä on tapana opettaa jo nuorille, että hedelmiä ei kannata syödä vielä vihreinä, vaan kun malttaa odottaa, niin hedelmistä saa suuremman ilon.

Ja sitten täällä meillä puhutaan juoppohullusta kansasta!

Jopa hyönteiset nauttivat mielellään humalluttavia nesteitä. Viimeisin Avara luonto-ohjelma valisti meitä kertomalla, kuinka arat ja pelokkaat perhoset muuttuvat suorastaan rohkeiksi nautittuaan käyneen viikunanhedelmän sisusta. Muutos oli silminnähtävissä: perhoskoiraan pullistelu oli tuttuakin tutumpaa kun se oli saanut "miestä väkevämpää".

Mm. jupu-blogissa yksi mielenkiintoinen tulkinta perhosten juopumisesta..

Tässä vain muutama esimerkki eläinmaailman sosiaalitapauksista. Kaiken tämän perusteella humaltumiseen taipuvainen käytös on siis vain luonnollista. Tavan yleisyydestä ja alkoholia käyttävien lajien runsaudesta päätellen voisi äkkiseltään jopa kuvitella, että on evolutiivisesti järkevää juopua silloin tällöin, ja absolutistit ovat elämän säilymisen kannalta epäedullisemmassa asemassa.

Hmm, tätä täytyy nyt miettiä..

 

Palaillaan, pitääkin tästä lähteä..

***

Ihmisten käytöksen paheksumisesta tuli mieleen sellainenkin synti kuin laiskuus. Jos joku vain yrittää päästä tehtävistään vähemmällä vaivalla kuin muut, niin kylläpä häntä sätitään ja pidetään häpeäpilkkuna. Luonto-ohjelma opetti tässäkin asiassa katsomaan asioita uudella tavalla: jos krokotiili makaa koskessa suu auki odottamassa ruoan uimista suoraan suuhun, voiko laiskempaa tapaa hankkia ruokansa olla? Eikä sitä kukaan paheksu. Oikein telkkarista katsotaan ja ihmetellään, että onpa nokkela, kun tuonkin keksi.