Wilhelmiina tuli eilen itkien eskarista. Pelästyin, että nyt siellä on sitten tapeltu. Hän nimittäin jo toissapäivänä kotiintullessaan huusi heti ovesta sisälle astuessaan, ettei mene sinne enää, koska kaikki siellä vain tappelee! Se oli harvinaisen voimakas purkaus - ei sellainen tavallinen, mistä selvitään juttelemalla, ja mikä unohtuu seuraavaan aamuun mennessä.  Nyt siis kaikki koulukiusaamiseen ja sen seurauksiin liittyvät lukemani ja kuulemani uutiset ja lehtijutut ryöpsähtivät päähäni. Aloin miettiä kaikkien näiden vaikutusta ekaluokalle siirtymiseen, tytön motivaatioon ym. ym.

Näitä miettiessäni tyttö siinä riisui, ja vaikersi, että hänellä on paha olo. Tulkitsin tämän edelleen henkiseksi pahaoloksi koulukiusaamis-ajatuksiini lukkiutuneena, ja kyselin mitä on tapahtunut. Tyttö ei osannut vastata, tietenkään, vaan kömpi isolle sängylle nukkumaan, ja kiskoi peiton korviin. Vasta silloin tajusin - paha olo!

Tappeluongelmat väistyivät taka-alalle, kun päähäni ryöpsähti viimeaikojen toinen paljon uutisoitu juttu, eikä ollenkaan sen miellyttävämpi: Noro-virus! Voi ei. Henkinen valmistautuminen tytön koulumotivaatioon panostamisesta vaihtui koko perheen läpikäyvän mahataudin peittoamiseen, siitä seuraavaan pyykkivuoreen ja tulevaan neljän seinän sisällä istuskeluun (muistissa hyvin viisiviikkoinen karanteeni koko perheen käydessä läpi tuhkarokkoa).

Sitten muistin isännän raksalla. Lähdin häntä varoittamaan, että kannattaisiko lähteä evakkoon vaikka vanhemmilleen muutamaksi päiväksi, sillä jos tämä on sitä mahatautia, lauantaille suunniteltu metsä-sessio menee kyllä ns. puihin. Isäntä tuumasi, että minnekäs hän lähtisi, että katsellaan nyt vähän. Yritin vielä, että se on vain myöhäistä sitten jos/kun se osoittautuu mahataudiksi. Se kun uutisten mukaan on niin ärhäkkä, että tarttuu varmasti. Eikä siitä lauantaihin menessä kuitenkaan ehdi toipua, ja taudin päälle on karenssiakin jokunen päivä.. Ja kun siihen metsäpalaveriin on ollut niin vaikea saada kaikkien osapuolien aikataulut sopimaan.. olisi tylsä jos joutuisit nyt perumaan..

Ei lähde.

Ei sitten. Katsellaan.

Alkaa odotus. Ei kuulu oksennusta. Mietin laitanko ruokaa ollenkaan, kun kuitenkin iltaan mennessä kaikki oksentelevat pitkin seiniä. Parempi tyhjillä mahoilla sairastaa. Vai?
Tyttö piristyy välillä, lukee Aku Ankkoja. Ei kuulu oksennusta. Vati lattialla sängynvieressä putipuhtaana. Pakko syödä jotain, kaikilla kauhea nälkä. Keittelen jauhelihakastikkeen ja perunat. Wilhelmiinakin tulee syömään. Nälkä hälläkin? Ei vaikuta oksennustaudilta. Muistan äkkiä, ettei hän syönyt aamulla puuroa, kun ei kelvannut. Kysyin, mitä ruokaa heillä oli eskarissa ollut. Nakkisoppaa. Liemiruokaa.. Tulee mieleen ajatus, olisiko energiataso päässyt yksinkertaisesti liian alas, että pahaolo johtuisikin nälästä. Itselläkin on joskus tullut todella huono olo jos on esim. rehkinyt vähällä syömisellä.

Samantien tulee toinen ajatus. Hän on jännittänyt kaksi päivää eskarissa tekeillä ollutta näytelmää. Kulttuuripäivän kunniaksi siellä esitetään Kunnaksen Koirien Kalevalaa. Wilhelmiinan tulisi olla Aino. Voisiko tämä olla nyt sellaista psyykkistä. Hän kyllä sanoi suoraan, että se jännittää..

Ilta menee Kotikatua katsoessa, ja odotellessa. Pahaolo jää arvoitukseksi. Ruoka maistuu, mutta nukuttaa. Illalla tyttö varmuuden vuoksi kehittää vielä kuumeen. Tänä aamuna ei tarvinnut lähteä eskariin.

Muistelen veljeä, joka sai aina reissuunlähtöä edeltävänä päivänä 'oksennustaudin'.

Ehkä sitä on suvussa.