-32c aamulla. Nyt oli kyllä ennätys meidän perällä. Wilhelmiina melkein itki taksille mentäessä. Laitettiin kyllä kaikki mahdollinen päälle tupla- tai triplakerroksina, ja lämmin puurokin syötiin, mutta eihän se mikään tahdo enää riittää noin kylmällä. Pitäisi olla pilkkihaalarit. Tai sitten sitä pitäisi ehtiä vähän riehua ja leikkiä ensin niitä lihaksia lämpöiseksi. Aamuntuimaisena sitä on niin altis kylmän kouralle.

Ihana yllätys oli kuitenkin jo eilen - kun tässä ei vähään aikaan ole tarvinnut taksille saatella - että päivä on pidentynyt tässä välissä niin paljon, että kahdeksalta on jo täysin valoisaa. En ollut tajunnut sitä, ja olin ihan innoissani. Toisin kuin Wilhelmiina, joka edelleen kiukutteli kylmästä.

Koitin ihastuksissani selittää, että ajattele, kuinka päivä koko ajan pitenee, ja tästä vain valo lisääntyy.. - pyh. ..Eikä tarvita enää heijastinliivejäkään.. - on kylmä!  ..ja taksinkin näkee jo kaukaa, eikä tarvitse arvailla onko se taksi vai ei.. - Tahdon mennä takaisin sisälle! ..ajattele että näin äkkiä siitä pimeästä selvitiin, kevät tulee vauhdilla.. Tytöllä kulmat kurtussa.  Kohta on laskiainen.. saadaan syödä pullia.. Ilme vähän kirkastuu.

(Tulisi jo se taksi).
Tuolta tulee taksi! Hymyä.

Niin se kuusivuotiaskin vielä elää täysin tätä hetkeä. Mieliala vaihtuu hetkessä.

Välillä mietin, miten äidit ja isät saavat tämän ikäiset lapsensa motivoitumaan joka aamuisiin heräämisiin. Luulisin, että se voi olla tosi vaikeaa varsinkin poikien kanssa. Ihan sen perusteella, että näinkin kuuliaista tyttöä kuin Wilhelmiinaa saa välillä suostutella ihan tosissaan. Eskarihan on tietty sitä, kouluelämän harjoittelua, ja tässä on kyllä nähnyt, että se pitää sisällään muutakin kuin vain sen koulunkäynnin. Eskarista on helppo jäädä pois, jos ei jaksa tai ei huvita. Mutta koulusta ei enää. Selitäpä se, jos niitä ei-huvita-poissaoloja alkaa jo eskarivuoden varrelle kertyä.. Pitäisi pyrkiä säilyttämään siis jonkinlainen pysyvyys ja johdonmukaisuus.

Mutta jos pakkanen panee itkemään, alkaa olla keinot vähissä..
Minä kun toivoin leutoa talvea.