Talvi, ulkoilu ja kaakao on kyllä hyvä yhdistelmä. En tiedä mikä siinä on, mutta siitä tulee sitten hyvä olo. Kunhan on ne kaikki: talvi, ulkoilukeli, ja sitä kaakaota.. Jotenkin se ei enää kesällä ole sama asia - kaakaonjuonti ulkoilun jälkeen.  Kaksivuotiaskin sen tietää: "Hitten uloh.. .. ja hitten kaukauta!"

Kyllä hän sen kaakaon on ansainnutkin. Kun isommat neidit laskivat mäkeä, kolasi Aukusti äidin kanssa pihaa. Ilme oli mahtava, kun kehuin, ja äijällä vauhti senkun kiihtyi. Tosin suurin osa niistä lapiollisista meni väärään suuntaan, mutta sainpahan itsekin sitten ulkoilla vähän enemmän. Oli kevyt lumi tänään, ja nopeasti käytävät ja tie puhdistettu.

Toisinaan näitä lumisateita oikein toivoo.

Mutta ei toivo liikaa! Muistissa on sekin vuosi, kun lunta saatiin metritolkulla ja naapurilla oli linko rikki. Silloin totisesti toivoisi asuvansa taajamassa jos isännän töihinlähtö tms. elintärkeä meno on siitä kiinni että ensin on saatava tie puhtaaksi. Tällainen sopivissa sykleissä pieniä määriä on kiva - saa ulkoilla, eikä se ole pakkopullaa. 

Sehän täällä meillä päin on tylsä, että siinä vaiheessa kun etelässä kukkii jo pientareet, meillä karttuu vielä lumikerros. Usein käy niin, että Helsingissä uidaan jo stadionilla kun meillä sataa vielä räntää. Mummi on aina sanonut, että Suomi on pitkä maa. Sen huomaa erityisesti vuodenaikojen vaihtuessa. Täällä on usein juhannuksena niin kylmä, että täytyy pitää hanskoja ja pipoja. Ja koivut vasta hiirenkorvalla kun päivä alkaa jo lyhentyä!

No, en mieti vielä sitä. Se harmittaa ihan tarpeeksi sitten, kun on ajankohtaista.

Mutta onhan täällä tuo valo, keväällä. Se on kieltämättä etelän ihmiselle suuri ihmetys, ja sillä on valtava vaikutus energian kannalta.

Eihän sitä tiedä vaikka mekin saataisiin lämpimiä, pidempiä keväitä paljonpuhutun ilmastonmuutoksen myötä. Odotellen..

Siihen asti karkotan kaamosta kaakaolla.