Täälläpäin meneillään oleva ydinvoimakeskustelu jatkuu kiivaana.

Fennovoiman räikeimmästä päästä olevat puolustuspuheenvuorot ovat antaneet ymmärtää, että ydinvoiman katveessa kansalainen ei pelkästään voisi nauttia elämästään kuin ennenkin, vaan vielä enemmän: alueen luontomatkailu saisi uutta puhtia ydinvoiman tuomasta hyvästä imagosta ja Perämeren rannalle tunkeilisi lomailijoita kesät talvet nautiskelemaan porosafareista ja kylpylöistä, aurinkoisista hiekkarannoista ja lauhdevesien lämmittämistä uimavesistä. Tämän kaiken tuomasta hyvästä saisi alkuperäisasukaskin tietenkin osansa.

Mielikuva lauhdevesien ja voimalan ympäristövaikutuksista on ainakin tällä asukkaalla hiukan erilainen. Silti huolestuttaa, meneekö tuollainen propaganda ihan oikeasti joillekin läpi. Täälläpäin olevilla ihmisillä kun tuntuu olevan huolestuttavan myönteinen suhtautuminen ydinvoimaan muutenkin, ja vain yhdestä syystä: voimala toisi työtä. Tämän toivossa kaikki myönteinen mainos otetaan vastaan välittämättä siitä, onko se edes totta.

Ketään ei tunnu kiinnostavan, että työvoima on tällaisilla työmailla mennyt aiemminkin puolalaisille ja portugalilaisille, pelkästään siitä syystä, että EU vaatii kilpailuttamaan.

Kukaan ei myöskään tunnu kiinnostuvan viiden kilometrin suojavyöhykkeestä, jonka sisälle täällä jäisi poikkeuksellisen paljon ihmisiä - yli 3000 [lähde] - tai voimalan vaikutuksista luontoon - mm. säähän, metsiin ja vesistöihin. Puhumattakaan vaikutuksista siihen matkailuimagoon, josta Fennovoiman tiedottajilla ja paikallisilla ydinvoiman puolustajilla on omituisen kieroutuneet näkemykset.

Muualla suomessa ihmiset tuntuvat olevan terveellä tavalla kriittisiä ydinvoimakysymykseen, kun täällä hehkutetaan ihan ulleettomia.

Kunpa joku siellä etelässä saisi näihin meidän ydinvoimavouhottajiin järkeä. Täällä katsotaan asiaa kai liian läheltä, eikä nähdä ympäristöä lauhdehuurujen sumentamien lasien takaa. Tosin joku sanoi myös, ettei täkäläisiä kiinnostakaan luonto tai oma ympäristö, vaan se, kuinka paljon mökistään saisi rahaa..

  

 

 Ydinvoimaturbiinit syytämässä vesihöyryä niin että maailma pimenee.

 

 Nostan tähän viimevuotisen kirjoituksemme samasta aiheesta, ja toivon edelleen tuulivoiman ihmettä.


 

 

Ydinkysymysten äärellä
kirjoitettu 1.4.2009

 

Näihin maisemiin suunnitellaan ydinvoimalaa. Jonnekin tuonne, vähän noiden ropellien taakse. Lehdissä asiasta puhutaan päivittäin, ainakin yleisönosastolla: ydinvoiman puolustajat haukkuvat vastustajia hysteerikoiksi. Vastustajat ihmettelevät puolustajien optimismia, sillä tulevan voimalan ydinjätteiden loppusijoituspaikastakaan ei ole vielä tietoa. Eräs nimetön kysyi hyvin: Minkä muun tuotantolaitoksen voisi perustaa näin heppoisen mutu-tuntuman varaan, että laitetaan vain koneet käyntiin, kyllä niille jätteille joskus paikka löytyy?

Vai olemmeko me vastustajat sittenkin vain ydinpropagandan pelottelemia hysteerikkoja? Ei ole montaakaan viikkoa BBC:n dokumentista, jossa todettiin ydinsäteilyn olevan, ei pelkästään harmitonta, vaan jopa terveellistä ihmiselle! Tshernobylin säteilyalueella olevassa kylässä maata viljelevien ihmisten kehosta ei tutkijoiden mukaan löytynyt mitään hälyttävää. Ihmiset elivät vanhoiksi ja olivat terveitä. Kaiken lisäksi säteilyn arveltiin joudenkin tutkimusten perusteella aktivoivan - näin maallikon sanoin - jotain syöpää aiheuttavien solujen "salpaajasoluja". Toisin sanoen vähentävän syövän riskiä. 

Olisiko niin, että nykyään niin muotiin tulleen allergioiden siedätyshoidon tapaan, ydinsäteilyynkin voi totutella sopivina annoksina?

Koska ydinsäteilyn vaarallisuudesta tai vaarattomuudesta ei näytä olevan selvää tietoa (tuore, viime viikkoinen uutinen kertoo, että luonto ei ole toipunut Tshernobylin alueella - sieltä ei löydy esimerkiksi enää juurikaan selkärangattomia) pitäisin varmuuden vuoksi kaikki säteilevät laitokset loitolla omalta takapihaltani siihen saakka, kunnes tästä asiasta saadaan tiedemaailmassa edes jonkinlainen varmuus.

Mielummin katselen vaikka noita propelleja. 

Jotkut tosin inhoavat niitäkin yli kaiken - niiden aiheuttamaa melusaastetta ja niiden ulkonäköä. Kuten aina, on näidenkin kohdalla kai käytävä läpi jonkinlainen evoluutio ennen uuteen asiaan tottumista. Niin ihmisten kuin vaikkapa lintujenkin maailmassa: joitakin kotkia on löytynyt tuulivoimaloiden läheisyydestä silpoutuneina, sillä ne eivät ilmeisesti vielä osaa väistää sinänsä vaarattomia ja hiljaisella vaudilla, mutta petollisen luonnottomasti liikkuvia siivekkäitä.

Kotkien kohtalo on valitettavaa, mutta kuten sanottu, kaikki vaatii totuttelua, luonnoltakin. Ainakaan nämä pyörivät siivekkäät eivät hyökkää kimppuun salakavalasti perimän tai ravintoketjun kautta niin kuin moni muu ihmisen tieteellinen aikaansaannos ydintekniikan - niin uskon - lisäksi (olkoon sitten uskon asia kunnes toisin todistetaan). Itse näihin tuulella toimiviin humistelijoihin alkaa jo tottua. Itse asiassa ne alkavat näyttää jopa sympaattisilta hiljaa pyörivine lapoineen, jos vertaa mielikuvaan ydintötteröistä. Eivätkä nämä pimennä aurinkoakaan samalla tavalla. Sen enempää sitä Aitoa oikeaa kuin sitä oman mielenrauhankaan aurinkoa.