Meillä on vietetty täällä Pankin talkkareissa jännittäviä hetkiä seuratessamme villieläinten touhuja kotinurkillamme.

Onneksi isäntä ehti kamerallaan mukaan, ja sai ikuistettua muutaman dramaattisimmista tilanteista.

Kaikki alkoi siitä, kun huomasimme verenhimoisen teeren vaanivan koivikossa piileskelevää, talviturkkiaan vaihtavaa jänistä.

Jänis koittaa olla huomaamaton, mutta teeri on sen jo hoksannut...

Kun teeri kumartuu hyökkäysasentoon...

..jänikselle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin pinkaista pakoon.

Hetken näyttää siltä, että jänis selviää, sillä teeri ei pysy millään vikkeläkoipisen jäniksen perässä.

Mutta äkkiarvaamatta koillisesta hyökkää molemmille eläimille huomaamattomaksi jäänyt, suuri uhka: sinisuohaukka on huomannut tilanteen, ja nyt se tekee salamannopean päätöksen ja hyökkää.

Tilanne on nopeasti ohi, ja sinisuohaukka saa nauttia sekä mehevän kanipaistin että teeren jälkiruoaksi.

Kohta sinisuohaukka on niin lihava, että näyttää kuin se ei pääsisi enää ikinä lentoon.

Mutta pian se alkaa tähyillä ahneen näköisesti kuvaajaan päin, jolloin on syytä panna pillit pussiin. Ei olisi mukava joutua sinisuohauikan kynsiin.

Sen pituinen se.

 
 Kuva ©emäntä Havaiji 1995

Arvaatko mikä kirjain?

Valokuvatorstain haaste: tarkoituksena on ottaa yksi tai useampi valokuva, joissa on samalla kirjaimella alkavia asioita/esineitä. Kirjaimen voi jokainen valita itse eikä asioiden/esineiden lukumäärää määritellä haasteessa.

Vastaus: 

˙˙˙ısııʇɐɹɐd 'ɐʞsnd 'uǝuıäıɹöʎd 'nɯlɐd 'snoʇnd 'ıʞʞnd

 Joko mainitsimme että näitä on punaisenakin?

 Täällä vihreät.

Lapsen kasvoissa valo

Hajamielistä ulos silmäilyä

Mitä me teemme näin kevätpäivinä, jotka nyt tulevat nopeasti? Tänään aamulla taivas oli harmaa, mutta jos nyt menee ikkunan ääreen, yllättyy ja nojaa poskeaan ikkunan hakaa vasten.

Alhaalla näkee tosin jo laskevan auringon valon lapsenomaisen tytön kasvoilla, kun tämä kävelee siinä ja katsoo taakseen, ja samanaikaisesti näkee niiden päällä hänen takanaan nopeammin tulevan miehen varjon.

Sitten on mies jo kulkenut ohi ja lapsen kasvot ovat aivan valoisat.

---Franz Kafka: Novelleja, Otava-Delfiinkikirjat, 1972

Lastu haastoi meidät kertomaan kymmenen ilonaihetta. Ne tulisivat kuulema varmaankin helposti.

Voivodi voivodi.

Olemme nyt kaksi viikkoa miettineet mitkä asiat valitsemme ilonaiheiksi. Tietysti voisi valita ympäripyöreitä, sellaisia, jotka pitävät sisällän kaiken. Mutta koska ympäripyöreys on tylsää, päätimme laittaa mukaan jokaiselta jotain.

Tässä siis ilonaiheemme, kuvin ja sanoin:

 1.

 
 Aukusti, Wilhelmiina ja Aurora

2. Yhteiset kiviretket.
Retkien jälkeiset kivisaaliiden hypistelyt.

3. Yhteiset hiihtoretket.
Retkien jälkeiset lihasten kivistelyt.

4. Yhteiset luontoretket.
Retkien jälkeiset kuvasaaliin katselut ja päivän tapahtumien muistelut.

 5.

Oma (auringon nousujen ja laskujen mukaan itse suunniteltu) tupa, oma lupa

6. Vainovalkeat takapihalla, vaahtokarkkien ja makkaroiden paistelu nuotiolla.

7. Puusaunan tuoksu.
Jääkylmän kaivoveden juominen löylykauhasta.

8. Puoli tuntia yhdessä radiokuunnelman ääressä.

9. Ensimmäinen aurinkoinen kevätaamu terassilla.

10.

Elämänkatsomus

Joko niitä tuli kymmenen..

pitää tämä kissi vielä laittaa, olkoon vaikka numerolla 9 3/4.

 Syltti

Nappaa haaste vastaan, ole hyvä!

Pankin talkkareita on hemmoteltu viime päivinä - tai oikeastaan öinä - upeilla näytöksillä. Taivas onkin ollut kattonamme näinä päivinä, kun emme ole malttaneet mennä nukkumaan vaan ulkona on pitänyt hytistellä ja ihastella kameran kanssa ja ilman. Välillä on pitänyt nousta vielä pehkuista taivaita tähyämään, kun näytöshälytys on tullut.

Sen lisäksi että taivaalla on saanut katsella ainakin kolmea planeettaa - vierekkäin kirkkaina näkyviä Venusta ja Jupiteria sekä myös kirkkaana näkyvää Marsia - olemme saaneet nauttia myös upeista revontulista. On onni, että revontulien huomioimiseen tarvittava kirkas ja pilvetön taivas on toteutunut juuri nyt, kun meillä tulee vielä tarpeeksi pimeää niiden näkymiseen. Huhtikuun jälkeen voimme heittää hyvästit koko ihanuudelle, ja jättää harrastuksen etelämmässä asuville. Näitä pitäisi näkyä koko Suomessa, ja kesään asti, kuulema.

Se huono puoli talon lähellä kuvaamisessa on, että mukaan tulee kaikkea ikävää sälää, kuten sähkölankoja ja ikkunoita. Muutenhan nämä ovat lähes henkeäsalpaavia - ja nämäkin upeat otokset otti isäntä.