Tiesittekös, että d-vitamiinin saannin kannalta
auringon UV-säteilyn merkitys on korvaamaton. Ravintoperäisesti vajausta ei pysty korjaamaan. Kesällä kannattaa tankata D-vitamiinia oleskelemalla auringossa - ihon palamista on silti vältettävä.

Anatomian professori Pentti Tuohimaa kertoo, että d-vitamiini on oikeastaan hormoni, jota elimistömme itse tuottaa ihon kautta auringonvalosta. Sen vuoksi d-vitamiininpuute on varsinkin meille pohjoismaalaisille yleinen, ja meidän pitäisikin oleilla auringossa aina kun se on mahdollista. Auringon haittavaikutuksia olisi hänen mukaansa jopa liioiteltu. Auringossa ei kannata olla kuitenkaan liikaa, koska se alkaa tuhota d-vitamiinia - ja ihoa ei tietenkään saa polttaa.

Meillä herkästi palavilla vaaleaihoisilla on se etu puolellamme, että saamme d-vitamiinia helpommin auringosta kuin ruskettunut iho. Talvella kuulema kannattaakin ottaa viikko lomaa etelän aurinkoon. Kohtuullisella auringonottamisella sieltä saa kotiintuomisiksi d-vitamiiniannoksen joka riittää pariksi kolmeksi kuukaudeksi, eli lähes koko talveksi!

D-vitamiini ei ole pelkkä apu vitamiinien imeytymiselle, niin kuin neuvolassa on opetettu ainakin meille pienten lasten vanhemmille. Tuohimaan tutkimusten mukaan maksassa ja munuaisissa sen muodostama hormoni säätelee koko elimistön tasapainoa, ja mm. solunjakautumista. Niinpä se vaikuttaa mm. syöpien kehittymiseen. Myös tartuntatautien (yleiskunto ja vastustuskyky!) ja diabeteksen kehittymiseen sillä on vaikutusta. Eli ei mikään pikkujuttu, vaan ainakin auringon kokoinen!

http://www.apu.fi/hyva_olo/article118967-1.html
http://www.apu.fi/hyva_olo/article118967-2.html
http://www.apu.fi/hyva_olo/article118967-3.html

Lukekaa,
ja syök.. eikun löhöilkää d-vitamiinia!

Ehkä aurinkoa voisi verrata alkoholiin. Pieni annos päivässä on terveydeksi, runsas käyttö pahasta.
- Pentti Tuohimaa

Kuva: isäntä

Kissan korvaan meidän kuiskeemme on meteliä

Prismadokumentti vakuutti taas. Ohjelma Dinosaurusten naapurina toi esille asian joka on ollut silmiemme edessä koko ajan, mutta jota suurin osa meistä ei ole tajunnut, tai ei vain ole sisäistänyt: dinosaurukset eivät olekaan kuolleet sukuputtoon! Niitä on 10 000 lajia, ja ne kuljeskelevat - lentelevät - sankoin parvin rinnallamme päivittäin. Otamme niitä jopa kotiimme.

Eli seuraavan kerran linturetkelle lähtiessään kannattaa muistaa, että onkin itseasiassa menossa bongaamaan dinosauruksia!

Yhtä hyvin voisi myös sanoa, että "dinosaurusten kevät- ja syysmuutot ovat vaikuttava näky". Tai että "Kauppatorilla ruokaa varastavat dinosaurukset ovat käymässä yhä röyhkeämmiksi."

Uutisissa kerrottaisiin kuinka "dinosaurustenmunien hinta nousee." (Täytekakkuun niitä menee kuusi.) Ja syksyllä odoteltaisiin alkavaa dinosaurustuskautta ja mietittäisiin kuinka noutavat dinosauruskoirat selviävät taas urakastaan.

Ajatus on joka tapauksessa ihastuttava. Että me todella elämme rinnakkain. Ohjelman esiin tuomat arvelut siitä, mikä olisi ollut niiden mahdollinen evoluution suunta jos ne 65 miljoonaa vuotta sitten eivät olisi kuolleet sukupuuttoon - niin kuin meille on opetettu - ja kuvaukset mahdollisesta ihmisenkaltaisesta oliosta sai katsojan tuntemaan lopun itsestäänselvän paljastuksen jälkeen jopa häpeää - miten en tuota ole tajunnut? Dinosaurusten kehityskaari nosti ne kahdelle jalalle - jonka lisäksi ne oppivat lentämään ja ovat muutenkin edelleen täysissä voimissaan - entistä runsaslukuisempina.

Lemmikkidinosaurukset häkeissään ja varsinkin ne puhuvamman sorttiset istumaoksillaan panivat ohjelman lopussa miettimään, kumpi onkaan älyttänyt toisen - ihminen vai dinosaurus?

Dinosaurus, tavattu keväällä Simossa

Lapin maakuntakasvi kullero sulostutti juhannustamme kukkimalla juuri parahiksi.

Näihin kukkiin osuu iltayhdeksän aurinko, saa nähdä onko tänään, todellisena yöttömänä yönä, yhtä kaunista..

* Kulta on muuten Lapin maakuntakivi ü

Keskikesän
valoisat
yöt

vievät unenlahjat

pöllönä
ihminen
elää satua

pienen hetken

Jokainen
joka on pidellyt
aaltojen silittämää
kiveä kädessään

tietää

että jatkuvilla hyväilyillä
on ihmeitä tekevä voima

-Tommy Tabermann

Meidät haastoi meemiin Lastu

1. Luotatko poliitikkoihin
Viimeaikaisten edesottamusten ja pitkällisen kokemuksen perusteella: en.

2. Totuus vai valkoinen valhe
Jos valkoisella valheella pääsee tilanteesta kuin koira veräjästä, niin ilman muuta. Mutta jos se vaikuttaa johonkin muuhun asiaan, niin sitten riippuu siitä onko vaikutus hyvä vai paha..

3. Ostatko lehden otsikoiden perusteella
En tod. En osta periaatteestakaan yhtään iltapäivälehteä. Jos töihin joku tuo, luen kyllä.

4. Oletko helposti manipuloitavissa
Riippuu yrittäjästä.. Aika huono olen lähtemään jos ihan ulkopuolinen kysyy - paitsi ellei idea satu olemaan ihan pähkähullu, jolloin sitä voi lähteä kehittämään edelleen..

5. Onko sinua hypnotisoitu
Ei. (Raapii päätään ja hyppii kuin gorilla) ("Hu-hu, hu-hu!")

6. Annatko mainosten vaikuttaa
Hyvin pitkällä aikaviiveellä. Saa mainostaa aika kauan ennen kuin innostun. Toisaalta, jos on joku asia jonka itselle kokee juuri silloin tarpeelliseksi, niin sitten kyllä - viimeksi esim. lasten bebanten-mainos pisti hakemaan lääkettä heti seuraavana päivänä pojan jalkaan.

7. Teetkö heräteostoksia
Oikeastaan ruokapuoli taitaa olla ainoa jossa tulee tehtyä heräteostoksia.

8. Oletko kiinnostunut reality-sarjoista
Hyvin heikosti. Joskus aikoinaan tuli katsottua Selviytyjiä, niitä ekoja.

9. Vastaatko mielipidemittauksiin
Näköjään.

10. Kerrotko niissä totuuden
Öö, tuota.. vaihtelevasti ü

11. Vaikuttavatko suhteet esim. työpaikan saantiin
Omilla avuilla on pitänyt hankkia työpaikat.

12. Tuetaanko mielestäsi liikaa jotain tiettyä lahjakkuutta
Hulluus on hyvästä.

13. Tukisitko mieluummin huippu-urheilijaa vai ihmistä, joka tavoittelee ihmisarvoista elämää
En antaisi huippu-urheilijoille hotnan kopeekkaa jos saisin päättää. Jos ei itse omilla avuilla pärjää, kannattaa alkaa työn tekoon.

"Oon aina ollu sitä mieltä ett kaikkien maailman urheilukisoihin lähtijöile pitäs antaa vaan menolippu. Paluulipun sais lunastettua itellensä vaan kaulasa riippuvan mitalin avula, muuten sais miun puolesta ruveta anomaan kyseisen maan kansalaisuutta!"

Toimittajana toimi emäntä, haastateltavana isäntä.

"Taustamusiikkina" elokuvasta O brother where art thou?
Soggy Bottom boys: I am a man of constant sorrow
(with George Clooney)

Tässä on jotain tarttuvaa - kannattaa muuten katsoa elokuvakin!

Haastetaan Muistaako kukaan ja Oikeus olla rajaolento

Kun katsoo kuollutta läheistä, sitä ihmettelee, ettei hän itse voi tietää olevansa siinä. Sitten tulee kummallinen tarve saada puhua hänelle - tarve saada selventää - että olet nyt siinä, että olet nyt kuollut, että näin kävi, katso nyt.. etkö ymmärrä!

Ihan kuin pitäisi jotenkin selittää.

Kuva: Mummi

Hautausmaihin liittyvä inho palasi kun veli sai kiven.

Se saattaa johtua tietenkin siitä, että hautarivit tasapäistävät vainajat persoonattomiksi. Veljen hautakiveä katsoessa en näe siinä mitään, mikä erottaisi hänet joukosta. Mikään ei kerro, millainen veljemme oli henkilönä, miten hän eli elämänsä,  kuinka paljon hänestä pidettiin, kuinka paljon häntä rakastimme.. kuinka paljon nyt kaipaamme.

Toki, onhan tasaisissa riveissä sanomaakin: olit sitten rikas, rakas, köyhä tai varas, syntymässä ja kuolemassa olemme tasa-arvoisia. Lopulta kaikki samassa rivissä, samalla maalla.

Mutta joku panee vastustamaan tällaista järjestystä. Pitääkö ihmisen kuoltuaankin olla kurinalainen? Haudat voisivat olla persoonallisempia, sikin sokin, yksi koilliseen toinen kaakkoon.. kapteenilla tyyrpuuri ja paapuuri. Multasormella perunapelto.. tai kurpitsamaa. Nikkaroijalla leikkimökki tai kasa lautoja ja nauloja. Lintuharrastajalla lintulauta tai uima-allas..

Tarinoita siellä olevista ihmisistä, runoja tai muistokirjoituksia.
Kuvia.

Rajansa kaikella, hautapaikat ovat kortilla. Tiedän.
Sitäpaitsi kannatan ehdottomasti uurnalehtoa hautaamisen sijaan. Mutta veli valitsi haudan, niin kuin moni muukin tulee vielä tekemään.

Onko hautuumaan pakko olla niin musta?

......

Norjassa oli herännyt kohu kun tuli ilmi, että joillakin hautausmailla on tapana tuoda siunaustoimitusten jälkeen paikalle kauhakuormaaja ja murskata arkku haudan pohjalle. Tällä he estävät ajan saatossa tapahtuvan haudan vajoamisen kun arkku maatuu.

Periaatteessahan tuo on ihan perusteltua ja järkevää, eikä aiheuta kenellekään mitään haittaa. Mutta tässä tulee taas hyvin esiin tasapainoilu valkoisen valheen ja totuuden välillä - kaikki on hyvin siihen asti kunnes asioiden oikea laita paljastuu. Enpä ole varma haluaisinko itsekään kuulla että läheiseni on murskattu haudan pohjalle.

Sattuma on, kivi tiellä johon loukkaa polvensa ja löytää etsimänsä johon ajaa moponsa ja hukkaa elämänsä

Valokuva- ja runotorstaissa sattuma

Kuva: isäntä