Kesän aikana hyönteiset esiintyvät tietyissä jaksoissa. Esim. niin, että alkukesästä on kärpäsiä, ja loppukesästä ampiaisia. Siinä välissä hyttyset ja paarmat. Tämän huomasi äiti aikoinaan, ja on tuo tullut todettua itsekin. Toisia esiintyy enemmän tiettyyn aikaan kesästä kuin toisia.

Kärpäsiä oli alkukesästä niin paljon, että talon auringonpuoleinen seinä oli heti aamusta niitä mustanaan. Päivän mittaan kärpäset vaelsivat ympäri taloa auringon mukana. Vaiva oli kiusallinen, ja turvauduimme kaikkiin mahdollisiin keinoihin kärpästen karkottamiseksi. Koska pääskyset ja västäräkitkään eivät niitä kyenneet vähentämään kuin nimeksi, otimme käyttöön myös kaikkein alhaisimmat keinot - kuten hyönteismyrkyt ja iki-inhottavat kärpäspaperit, hyönteisverhojen sun muiden karkottimien lisäksi.

Mutta sitten tulivat ampiaiset, ja kärpäsongelma alkoi tuntua suorastaan mitättömältä. Pahimpaan aikaan perhe joutui kirjaimellisesti eristyksiin sisälle, kun ampiaiset kävivät pihalla suoraan kimppun - esim. pyykkinarulla tai heti ovella. Muutamankin pommituksen kohteeksi joutuneet lapset eivät lopulta uskaltautuneet lainkaan ulos. Olimme ymmällämme, ja muistelimme vanhaa tietoa joka sanoo etteivät ampiaiset pistä kuin häirittyinä!

Alaan vihkiytyneet kertovat, että näin loppukesällä ylimääräiset työläiset pukataan ampiaispesästä pihalle, silkan ahtauden vuoksi. Siksi ampiaisia pyörii juuri kesän lopulla enemmän ihmistenkin näköpiirissä. Kun kaikki irtolaiset koittavat etsiä talvensuojaa, ne tunkevat hätäpäissään rakennuksiin ja puupinoihin - mihin tahansa lämpimään ja suojaisaan. Tällaisena lämpimänä kesänä ampiaispesissä on kuoriutunut erityisen paljon munia. Ehkä populaation koko saa ne käyttäytymään epänormaalisti - kun pesään ei mahdu, ja ilmassakin on ahdasta, käydään herkemmin vähänkin ylimääräiseltä näyttävien "tunkeilijoiden" kimppun. Vähän niin kuin me ihmiset teemme toisillemme koko ajan.

Tilanne oli kuitenkin ongelmallinen, sillä kesä oli juuri elokuussa, ampiaisten ilmaannuttua, kauneimmillaan. Kukapa nyt olisi halunnut parhaassa auringonpaisteessa sisällä istua! Paljon kävimmekin uimarannoilla ja puistoissa - saimme edes hetken hengähtää. Mutta asia alkoi vihastuttaa sitä enemmän, mitä pidempään evakkoa kesti. Olihan meidät häädetty omalta pihaltamme!

Sitten luimme lehdestä oivallisen ja kokeilemisen arvoisen ampiaistenkarkotusvinkin: laakealle lautaselle sokeripitoista limua. Siinä on pienempi pintajännitys kuin vedessä, joten ampiainen ei pääse lentoon, vaan hukkuu.

Luonto- ja eläinystävinä itseämme siihen asti pitäneinä ryhdyimme tähän periaatteessa inhottavaan hukuttamisoperaatioon. Rajansa kaikella, nyt oli sota!

Tuskin pääsimme limupullon kanssa alta karkuun, kun pihalle asetettujen kahden lautasen luo kertyi jo mustat parvet. Pian ampiaisia kökötti lautasten reunoilla kylki kyljessä kiinni, makeaa mettä sisuksiinsa imien ja ilmeisen tyytyväisinä pesäänsäkin kantaen. Alkoi jo näyttää huolestuttavasti siltä, että ampiaiset olivat vain saaneet ilmaiset kemut! Perääntyäkään emme voineet: kukaan ei yksinkertaisesti rohjennut käydä hakemassa partyjuomia pois!

Mutta sitten alkoi tapahtua. Ampiaiset alkoivat tokkuroida - ehkäpä sokerihumalassa, ehkäpä suuren lastinsa vuoksi, ja niitä alkoi molskahdella limun sekaan. Ensin vähän, sitten yhä enemmän. Pian lautasilla oli mustaa limu-ampiaispuuroa ja sakeana pilvenä ympärillä pyöriviä uusia lajitovereita niin paljon, ettei niitä olisi pystynyt laskemaan vaikka olisi halunnutkin.

Kaiken lisäksi saimme yllättävän liittolaisen. Sen jälkeen kun harakat keksivät järjestämämme ampiaisbileet, ei meidän tarvinnut huolehtia muusta kuin limun lisäämisestä lautasille. Harakat huolehtivat niiden tyhjentämisen.

Tätä on nyt jatkunut toista viikkoa, ja tulos alkaa näkyä: olemme saaneet pihamme takaisin!

 

Konstit on monet, kun sotaa käydään. Meille riitti Rainbow-limu. Ja ps: kerrankin isäntä on ollut tyytyväinen pihalla notkuviin harakoihin ü

 

 

Pps.
Kutuharju esitteli heillä päin käytetyn, nokkelan ampiaiskiikin. Nokkeluutta se vaatii ainakin käyttäjältä ü