Niksi:
Koska ulkovuorilaudoitusremontista jää aina kaikenlaista rimaa ja riukua yli, ja koska mummin vintiltä löytyneille kankaille ja rääsyillekään ei aina keksi käyttöä, kannattaa lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja kääriä rimoista ja rääsyistä mukavannäköinen kokonaisuus.

Tällaista olette kuitenkin aina halunneet.

 

Jos tulee suikaloineeksi osan kankaista myös lasten ylle,

ja käyttäneeksi hyödyksi kotoa löytyneitä saunanuunipuita, lasten koulu-ja tarha-askarteluja,

pääsiäishöyheniä ja muuta komeroihin jäänyttä rekvisiittaa,

ja kutsuneeksi muutamia kavereita käymään, ja leiponeeksi kakun

on tullut synnyttäneeksi kierrätys -inkkarijuhlat.

 

Ehkä vähän enemmän kuin mitä olette aina halunneet.

***

Inkkarijuhliin etsittiin mokkasiineja. Mokkasiini on tainnut olla tänä kesänä jonkinlainen trendikenkä, sillä kaikki näkemäni mokkasiinit olivat hirmu kalliita.
Paitsi yksi pari joka oli tarjouksessa, vähän tämän näköinen:

Kuva: ellos.fi

 

Yllättävää, millaisia kenkiä myös mokkasiineinä myydään. Suurimmasta osasta tuli lähinnä mieleen 80-luvun "purkkarit". Niitähän on vaikea 80-luvulla eläneen oksentamatta katsoa, saati ääneen lausua tahi näkyviin kirjoittaa.

Tyydyttiin siis kotitossuihin.

Lehdessä oli hiljattain hauska juttu koti- l. seutukengistä. Ne ovat lähes jokaiselle tutut, ne kaikkein käytetyimmät kengät jotka pannaan jalkaan vain kotioloissa ulkosalla liikkuessa. Yleensä seutukengät ovat kuluneet paremmat kengät, sellaiset, joita ei raatsi heittää pois, mutta joilla ei voi enää ihmisten ilmoillakaan liikkua. Ne ovat ulkonäöltään jo rumilukset, mutta niin hyvät jalassa että ne jäävät kotikengiksi, tai kuten meillä kotona sanottiin, "rönttösiksi". (Taitaa olla muuten piirakka jossain päin.)

Mutta kaikista näistä ominaisuuksistaan ja ehkäpä juuri tuttuudestaan johtuen seutukenkien kanssa voi joskus käydä niinkin, että ne unohtuvat jalkaan myös kylille lähtiessä.

Näin on käynyt ainakin emännälle.

Joka voi kertoa senkin, että kontrasti on vielä räikeämpi, jos juuri sillä kertaa kun unohtaa rönttöset jalkaan, on sattunut miettimään muun asunsa vähän hakitummin, ehkäpä jopa jonkin tilaisuuden tähden. 

Jos lähimpiin kenkäkauppoihin sinkoilu ei tule kyseeseen, on ainakin kaksi tapaa kohdata hilpeä nöyryytys: esittää, että kengät kuuluvat asuun; tai piilotella kenkien kanssa mahdollisimman lähellä hämärtäviä pusikoita. Emäntä kokeili ensin piiloutumista, mutta isännän ja kameransa paparazzimainen kiertely vaaleanpunaisten kenkien ympärillä ei auttanut asiaa, joten emännän oli lopulta pakko siirtyä kuljeskelemaan estoitta väkijoukkoon.

Tuollainen mukamas välinpitämätön esiintyminen voi olla vaikeaa, mutta joka tapauksessa vähiten huomiota herättävää. Ja mistä tietää, jos näin vaikka tulee aloittaneeksi uuden trendin.