LATOC (Life After The Oil Crash) on jonkun amerikalaisen lakimiehen ylläpitämä sivu tulevasta/ennustetusta öljykatastrofista. Sattumalta huomasin, että Maalainen on suomentanut sivuilleen Latoc-sivujen pääsisällön, mikä on ollut paitsi hieno teko, myös melkoinen urakka!
Lyhyesti, peak oil on ennustettu öljyhuippu, joka kohdataan, kun 50% maapallon öljyvaroista on pumpattu ylös ja käyttöön. Sen jälkeen öljyn tuotanto pikkuhiljaa hiipuu, ja tulevat öljytynnyrit tulevat olemaan toinen toistaan kalliimpia. Tulemme myös maksamaan korkeampaa hintaa yhä huonommasta laadusta. Ennen kuin öljy toisin sanoen loppuu, siitä tulee niin kallista, että sitä ei ole varaa kenenkään ostaa. Eikä ongelma ole pelkästään siinä, että liikkuminen kallistuu, öljyä kun kuluu nykymaailmassa paljon muuhunkin, kuten ruoan ja kulutustavaroiden valmistukseen. Öljyn hiipuminen tietää siis vähintään maailmanlaajuista kriisiä - ellei jopa energiasotia.
Maalaisen sivujen oikeasta laidasta löytyy linkit näihin teksteihin ja paljon muuta, mm. linkki sivuille jossa väitetään että peak oil on myytti ja salaliitto, jonka "eliitti" on keksinyt nostaakseen keinotekoisesti öljyn hintaa.
Öljykriisi-aiheesta myös Wikipediassa
Öljyhuippu
"Öljyhuippu, joka tunnetaan myös Hubbertin teoriana, Hubbertin huippuna tai nimellä öljypiikki (engl. peak oil) on teoria, joka koskee pitkän aikavälin öljyn ja muiden fossiilisten polttoaineiden sekä luonnosta saatavien raaka-aineiden tuotantoa ja ehtymistä. Sen mukaan öljyntuotanto alkaa vähentyä nopeasti kun se on saavuttanut suurimman määränsä. Varsinainen huippuvuosi tiedetään vasta kun öljyntuotanto alkaa jo vähetä."
"ASPO, Association of the Study of Peak Oil and Gas, on geologi Colin Campbellin perustama yhdistys. Sen mukaan Hubbertin malli pitää paikkansa ja maailman öljyntuotanto kääntyy laskuun vuonna 2007, joka voi johtaa suureen kriisiin 2000-luvulla."
"Vaikka öljyntuotannon ehtyminen tapahtuisi hitaasti ja samalla pystyttäisiin sujuvasti siirtymään vaihtoehtoisiin energianlähteisiin, voi seurauksena olla korkeista energian hinnoista syntyvä taantuma tai lama. Talouden alamäillä ja öljyn hintapiikeillä on havaittu olevan yhteys aivan samoin kuin inflaatiolla ja öljyn korkeilla hinnoilla on havaittu olevan keskinäinen yhteys."
Wikipedia
Oli nyt miten hyvänsä asioiden laita, energian kalleuteen nähden on kummallista että vieläkin on olemassa esimerkiksi jotain sellaista kuin moottoriurheilu. Oli se sitten vetten päällä, lumella, maantiellä tai autoradalla, kaikki hurjastelu- ja bensanpolttolajit ovat ihmeellisen suosittuja - ja tuettuja! Näiden lisäksi on vielä kaikenlaista yksityiskäyttöön tarkoitettua kelkkaa ja mönkijää - jopa lapsille omansa! - huvipurtta, jahtia ja monsteria.. miten ihmisillä on varaa? Ajaa bensaa taivaan tuuliin huvikseeen? Luulisi, että jos ei pelko öljykriisistä, niin kuitenkin öljyn hinta hillitsisi tätä touhua, se kun tuntuu suoraan kukkarossa.
Pitäisi lailla kieltää ensin kaikki turhanpäiväinen, mukaan lukien lentourheilu ja siihen liittyvät sellaiset älyttömyydet kuten lohien matkustaminen Kiinan kautta Suomeen, ja katsoa sitten, miten tullaan toimeen..
***
Lapin kansan mukaan pohjoismaalaiset lapset ovat yllättäin maailman vähiten kiinnostuneita ympäristöasioista. Samaan aikaan kun muu Eurooppa miettii maaapallon tilaa ja otsonikatoa ja raaka-ainevarojen ehtymistä, meidän koululaisten mielestä mitään ongelmaa ei olekaan.
Googlettamalla öljyn käyttöä ja ympäristöystävällistä elämäntapaa käsitteleviä sivuja, löysin mm. Kirsi Haapalan blogin jossa hän käy läpi öljytöntä elämää käsitellyttä jaksoa sarjasta Punainen lanka. Siinä nelihenkinen perhe yritti elää vuoden päivät mahdollisimman vähällä öljyllä, minkä Haapalakin toteaa olleen lähes mahdotonta, sillä lähes kaikki ympärillämme liittyy jotenkin öljyteollisuuteen: asuminen, liikkuminen, vaatteet, ruoka, muovit.. Haapala epäilee toisaalta, että suurin syy siihen, etteivät ihmiset muuta elintapojaan ja tee mitään asioiden eteen on siinä, että he pelkäävät totuutta, koska totuus masentaa. Voi olla, mutta yksi syistä saattaa olla myös se, että vaihtoehtoinen elämä on todella niin kovin hankalaa, kuten hän toteaa:
"Ympäristökalori terminä on hieno. Mutta vaikea, jos haluaa elää mahdollisimman vähän kuormittavaa elämää ympäristön kannalta. Onko kasvihuoneessa Suomessa kasvatettu luomutomaatti näin talvella parempi valinta kuin auringon alla teholannoitettu espanjalainen? Onko parempi ostaa kiinassa valmistettu goretex-takki, jotta tarkenisi odotella bussipysäkillä vai ajaa sama matka autolla, jotta voi paluumatkalla poiketa noutamaan luomupiiristä tilaamansa tuotteet lähiöstä? Vai pitäisikö suorastaan hankkia Suomen armeijan lumipuku ja hiihtää sinne töihin? (Ja luomupiiriin)."
"Öljytuotteen valinta voi olla joskus ympäristön kannalta kestävämpi valinta kuin joku muu."
Lainaukset Kirsi Haapalan blogista
***
Energiasta puheenollen, ihmiskunta miettii parhaillaan, miten merkitä ydinjätealueet niin, että merkit vielä kymmenien tuhansien vuosienkin kuluttua ymmärretään. Siinäpä pulmaa kerrakseen. Se laji joka täällä silloin tallaa, jos tallaa - onko se ihmisiäkään?
"Yhdysvalloissa ydinjätevaroituksien suunnitteluun osallistunut insinööri Kathleen Trauth arvelee, että kauhistuneet ihmiskasvot voisivat olla tehokas vaaran merkki. - Kasvonilmeiden välittämät viestit eivät ole sidoksissa kulttuuriin tai kieleen" hän perustelee.
"Varoitusten ymmärrettävyyden lisäksi on jouduttu pohtimaan sitä, miten merkeistä saadaan riittävän kestäviä." Menneisyyden nykypäiville säilyneistä viesteistä on otettu oppia, ja Antropologi David Givens kertoo, että "kaikki kiteytyy kiviin". (..) "Euroopassa asiaa on kuitenkin lähestytty eri näkökulmasta kuin Yhdysvalloissa. Ranskan ydinjätteestä vastaavat viranomaiset aikovat merkitä varoitukset erikoispaperille."
Lainaukset PS 6.7.2008 s. 8
Ranskalaisten paperiviesti kestää kuulema tuhat vuotta. Mutta suurin syy näiden säilyvien ja ymmärrettävissä olevien merkkien suunnitteluun onkin siinä, että viesti sijoituspaikasta ei välttämättä siirry perimätietona sukupolvelta toiselle vuosituhansien satossa. Perimätieto saattaa katketa sotien tai luonnokatastrofien tms. johdosta. Tuhat vuotta säilyvä viesti kuulostaa kovin riittämättömälle!
Koulussa käsiteltiin asiaa viime syksynä, ohimennen ja nopeasti kylläkin, melko hauskalla esimerkillä: Ydinjätteen sijoituspaikkojen turvallisuus on ongelma vain, jos ihmiskunta säilyy vuosituhansien kuluessa samalla älykkyyden tasolla kuin se on nyt. Jos me lajina kehitymme ja viisastumme, vahingossa tai tarkoituksella esiin kaivettujen jätteiden kanssa tuskin tulee onglemaa, koska meillä on jo uutta teknologiaa ja tietotaitoa käytössämme. Jos me taas taannumme ja tyhmistymme - no, tuskin silloin olemme edes kiinnostuneita mistään muusta kuin ruoan hankinnasta ja sen sellaisesta, emmekä ainakaan kaivele kallioita missään tutkimus- tai muussakaan mielessä.
Että kumpi parempi - ja mikä näistä sitten lie todennäköisempää. Onko syytä huoleen?
"Vuonna 2002 arvioitiin, että 10 kaloria fossiilisia polttoaineita tarvittiin tuottamaan 1 kalori USA:ssa nautittua ravintoa."
- Maalainen / LATOC
Kommentit