Ostin Auroralle, perheemme innokkaalle askartelijalle, amigurumeiden tekoon tarkoitetun virkkauskirjan. Huomasin pian kahlaavani itse kaulaa myöten virkkuukoukkujen ja lankojen ja ketjusimukoiden hämmentävässä maailmassa.

Koska kumpikaan meistä ei ollut aiemmin kuullut amigurumeista saati lukenut virkkausohjeita, kirjan "aloittelijallekin helpot" työt tuottivat ensialkuun melkoista päänvaivaa. Varsinkin virkkauksen salakieleen tutustuminen oli pelottavaa, sillä 2 kjs. tai 6 ks. 2. kjs:aan vaikutti ensi alkuun ylitsepääsemättömän monimutkaiselta - siitäkin huolimatta että kirjan lopussa on yksityiskohtainen kuvitus erilaisten silmukoiden tekoon. Silmukoiden lyhenteet olivat vain jostain syystä kirjassa aivan toisaalla - jota seikkaa emme heti huomanneet - ja kun silmukoista ei tahtonut tulla kirjan avulla selvyyttä, turhauduimme ja turvauduimme viimein tutun turvallisen internetin apuun ja sieltä löytyneisiin amigurumivideoihin.

Onneksi kotoa löytyi sentään jotain lankoja, ja jopa yksi pienikokoinen virkkuukoukku! Asia jota en ollut tullut edes ajatelleeksi kirjaa hankkiessani. Pian virkkuukoukkuja piti hankkia kyllä lisää. Ensimmäisen superhelpon maskotin tekoon meni meiltä kuitenkin neljä päivää! Virkkasimme vuorotellen, toisen jatkaessa kun toinen luovutti tai kyllästyi. Nettiohjeen videota kelaten ja katsoen, pysäytettäen ja ihmetellen; mitä se tuossa teki?

Nyt, muutamia lemmikkejä tehtynä ja perustekniikan oppineina voi sanoa, että amigurumeiden teko todella on helppoa. Perusaloitus on ainakin tässä kirjassa kaikilla sama, vain lisäykset ja kavennukset muuttuvat mallin myötä. Amigurumit ovat vieneet tämän perheen niin mennessään, että tuskin kaupan maskotteja enää edes katsellaan. Aukusti jo julisti haluavansa lemmikkirepertuaariinsa yhden jokaista kirjasta löytyvää maskottia.

Hauskinta on ollut huomata amigurumin saavan persoonallisuuden samalla hetkellä kun kasvojen yksityiskohdat valmistuvat. Langan värin ja puikon paksuuden valitseminen tuo jo perusolemuksen, mutta vasta nenän ja silmien valitseminen ja kiinnittäminen tuo selvästi tietyn ilmeen ja luonteen. Vielä virkatessa maskotin olemuksesta ei ole ihan varmuutta, ja valmiin lemmikin ulkonäkö on yllättänyt joka kerran. Amigurumille voi keksiä myös tarinan, tai "historian", joka tukee sille syntynyttä persoonallisuutta.

Tässä ensimmäiset valmiit. Vielä hiukan kömpelöitä, mutta taidothan kehittyvät koko ajan. Pupu syntyi Auroran silkasta turhautumisesta sillä välin kun äiti etsi netistä neuvoa ks:n ja kjs:n tekoon. Se on oiva esimerkki amigurumeiden virkkauksen perusfilosofiasta, että pötkylöitä voi virkata ilman ohjeitakin, tai niitä orjallisesti noudattamatta. Marsussa on seurattu ohjetta soveltaen, ja hiiri on tehty kokonaan ohjeen mukaan.

Pupun ilmeestä tuli vinon nenän myötä hiukan ujo, ja luonteen kruunasi korvaan kiinnitetty ruusunappi. Pupun ilmeiseksi nimeksi tulikin Ruusu. Sillä on kassi kainalossa ja keltainen kesähame tuomassa persoonaan vieläkin enemmän ilmettä. Design: Aurora.

Marsusta tuli Kulta kultanappisen nenän myötä, ja koska hiirestä tuli possun näköinen, se ristittiin Possuksi. Silmät ovat hiirelle väärän kokoiset, joten käänsin sen kamerasta poispäin. Pienempiä silmiä etsitään..

Amigurumille sopivien silmien löytäminen on ollut uskomattoman vaikeaa. Kaikki lähikaupungin nappikaupat ja askarteluliikkeet on nyt koluttu, eikä nettivalikoimakaan ole antanut apua ongelmaan. Missä mustat pienet napit tästä maailmasta! Seuraavaksi on lähdettävä kai etsimään nappisilmiä etelämpää. Olen lukenut, että jotkut tilaavat niitä ulkomailta asti. Kummallista.

Vielä muutama maininta kirjasta:

Ohjeet: Kirja on ihan hyvä aloittelijallekin, kunhan malttaa etsiä kaikki lyhenteiden selitykset. Kirjan ohjeet ovat aivan riittävät, eikä nettiä tarvita. Kannattaa myös noudattaa neuvoa pitää merkkilankaa kierroksen alun merkkinä ja siirtää sitä jokaisella kierroksella ylemmäs. Vähän vaivalloista, mutta paljon helpompaa kuin yrittää pitää spiraalinmuotoisessa ompeleessa lukua silmistä ja riveistä.

Joistain silmukoista ei kirjan lopun kuvituksessa saa mitään selkoa, mutta onneksi selitys kuvien alla on niin selkeä, että sillä pärjää.

Sormet: Kannattaa pitää taukoja. Sormiin ihmeellisiin paikkoihin syntyneet kulumat ja hartioihin ilmestyvä jäykkyys ja kipu olivat uutta, ja saattaisi olla omiaan viemään askartelun ilon jos ei huomaisi rentoutua tai ei malttaisi lopettaa hetkeksi.. mikä kieltämättä onkin ollut vaikeaa!

Mutta sukulaiset beware: tiedätte mitä meiltä tulee jatkossa lahjaksi!

 

 

Kirjan tiedot:

Supersöpöt maskotit - yli 35 valloittavaa virkkuuohjetta
Nicki Trench
suom. Mirkka Santala
Multikustannus 2009