Joulu urheiluseuran retkeilymajassa alkoi kylmissä merkeissä.

Kun pääsimme junalla aatonaattona - noin pari tuntia myöhässä kaikenlaisten matkan varrella sattuneiden laite- ja ratavikojen jälkeen (joista kuulimme vasta myöhemmin ja jotka eivät näin ollen matkaamme haitanneet sillä uinuimme koko yön onnenunta) - Helsinkiin, pakkasta oli jo -25 C astetta.

Sisko-kakkonen tarjosi kotonaan aamupalaa jotta jaksaisimme touhuta mökillä, jonka tiesimme olevan kylmillään. Vaikka sisko-ykkönen oli käynyt jo alustavia lumitöitä tekemässä, ehkä yöllisen sateen jäljiltä lumitöitäkin olisi vielä tiedossa.. 

Kylmä lattia ja kuurankukat ikkunoissa eivät houkutelleet riisumaan

 

Lapset saivat lämmitellä kuusta koristelemalla sillä välin kun aikuiset lämmittelivät pihaväylää kolaamalla ja puita tulisijoihin kantamalla. Talo oli todella kylmä, ja niinpä sisällä asuttiin ensialkuun toppavaatteet päällä ja kengät jalassa.

Retkeilymajan idea on, että kaikki mikä tuodaan, myös viedään pois. Huussikin oli ulkona, mikä aiheutti lapsissa kauhunkiljahduksia. Kylmässä ja viimassa vessaan lähtemisen motivoiminen olikin yksi reissun alkuaikojen hankalimpia temppuja!

Sähköjä kaksikerroksisessa talossa oli sen verran, että saimme valoa ja kahvia ja autot johdon päähän. Lämmitys sen sijaan tapahtui pelkästään puilla, ja kaikki käyttövesi piti hakea kanistereilla. Ensimmäiset perunat keitettiinkin lumeen; näin saimme lämmintä syötävää ensihätään.

Kynttilät ja tulisija tuovat lämpöä - silti vielä takit ja lakit päässä

 

Kuusesta tuli lasten näköinen

 

Iso hirsitalo lämpenee hitaasti - seinät ja lattia hohkaavat kylmää pitkään. Aattoaamuna pidimme siis vielä toppahousut jalassa - vaikka lakit ja takit sai jo jättää. Kuurankukat ikkunoissa alkoivat kuitenkin jo osoittaa sulamisen merkkejä..

Kotoa mukana kulkenut Auroran synttärikakkupohja nautittiin päivän valjettua. Marsipaanikuorrutus ja kermatäyte ei ollut temppu eikä mikään sillä olimme ottaneet kaulimen mukaan ja mummi oli hoksannut vatkaimen! Mukana oli myös joulunpunaisia lautasia ja punainen liina - voikin melkein kysyä, mitäpä meillä ei olisi ollut mukana.

Auroran toiveen mukaan kakussa oli tänä vuonna pukki 

 

Aattoillan odotetuin hetki

 

Kylmänä tulopäivänä takaisin kotiin kinunnut Aukustikin leppyi mökille sitä mukaa kuin lämpö lisääntyi. Siskonpetissä yöt nukkuen ja päivät yhdessä puuhaten joulumieli löytyi kaikkeen tekemiseen niin lapsilla kuin aikuisilla. Vanha talo antoi siihen upeat puitteet.

Joulupäivän kruunasi hyvä ruoka ja yhdessäolo. Isolla porukalla tupakin alkoi olla jo lähes kuuma. Eikä se haitannut ketään, ei edes mummia!

Kaikkia ei saanut millään samaan kuvaan.. 

 

Pikkuvelikin oli hengessä mukana siskon kekseliäissä kuusenkoristeissa joihin oli pantu vanhat valokuvat talteen.

Pieneen pöytäkuuseen onnen omiaan. Näitä pitää tehdä lisää!

 

Ulkopuolelta otetussa ikkunakuvassa näkyy vanhalle talolle asiaankuuluvasti myös jotain salaperäistä: kynttilän viereisessä ikkunassa kurkistelee hiippalakkinen hahmo.. 

Joulun henki?

 

Siihen onkin hyvä päättää joulutarina, joka onneksi lämpeni loppua kohden eikä päin vastoin, ja alkaa uudenvuoden odotukseen.

Kertokaapa toisillenne kummitusjuttuja - muistatteko miten kivaa se oli?