Sallatunturin esitteessä kehutun mukaisesti "jylhät tunturit, kairat ja aapasuot, koko upea erämaa alkavat aivan lomakeskuksen viereltä." Heti pyörätien alikulkutunnelista putkahdettuamme saimme astella suoraan pitkospuille.

Eksymisen vaaraa ei ollut, eikä reittejä tarvinnut arvuutella tai hakea.

Tosin Ämmin reitin pitkospuut johtivat yllätykseen reitin keskivaiheilla..


Kuka koirankuonolainen kyhäsi pitkospuut?

Ei siis auttanut muu kuin jäädä miettimään seuraavaa siirtoa makkaranuotion ääreen.

Näin saimme myös inisijät hetkeksi karkotettua. Niitä ei yllättäin ollut niin paljon kuin olisi voinut odottaa - ei ainakaan yhtä paljon kuin kotona!

Kun Ämminpolusta selvittiin - kuivin jaloin - odotti lopussa toinen yllätys. Ei oltukaan ennen kävelty suoraan pitkospuilta leikkipuistoon. Tai juostu.. hyvä että lapsista ehti kuvan saada.

 


Seuraava haaste häämötti jo silmissä. Pikkusalla piti huiputtaa.

Kun otimme kuvan tästä, ja vertasimme hotellilta ostettuihin kortteihin, totesimme että täällä on totisesti käyty.

 pikkusalla

kortti meidän kuva

Meidän kuvassa näkyy kyllä hienommin Pieni karhulampi ja laavu hotellin vierellä.

Ylhältä näkyi Keselmäjärveen tehty outo porrastus. Ainakaan isäntä ei sellaista muistanut sitten viime käyntinsä.

Huipulta alas päästyämme kävimme asiaa oikein paikanpäällä ihmettelemässä, ja melkoiset patorakennelmat oli järveen tosiaan tehty, altailla oli korkeuseroa metritolkulla. Syytä moiseen emme keksineet. Kovasti alueella oli kuitenkin rakentamista käynnissä, ja patoalueilla oli upouusia laitureita ja grillikotia uusia turisteja varten. Salla on kovasti kasvamassa.

Vanha totuus on, että tunturille kiivetessä tulee monet kerrat huiputetuksi itse ennen pääsyään huipulle. Mutta aina on vaiva palkittu. Huipulta sai katsella Venäjän puolelle ja varsinaista Sallatunturia oikein näköalatornista, karttojen ja suuntaviivojen kera.

Pieni sallatunturi punaisen palluran kohdalla. 

 

Juhannusaatto oli Sallassa kaunis ja lämmin. Valkoinen Revontuli-hotelli on nimensä veroinen myös kesäyön auringossa - aaltoilevat seinät toistivat upeasti kultaisen hohteen.

Toista oli juhannuspäivän aamuna.

Mutta sen päivän vietimmekin jo toisaalla - Kiutakönkäällä ja meille aivan uudessa paikassa, Oulangan Kanjonissa. Siitä kuulette ensi kerralla..