Yllättäen pakkasyö oli kovettanut jäljellä olevan lumipeitteen niin, että se kesti isonkin miehen painon.
Saimme siis sittenkin hankikantokelin - edes yhdeksi päiväksi.
 


Ei kun matkaan.. ja tietenkin paikkoihin joihin ei muuna vuodenaikana olisi asiaa.

 


Mikähän täällä risukossa on kulkenut..

 


Tämä on kyllä isotassuisin jänis jonka olen nähnyt.

 


Talvinen koivikko on kuin labyrintti.

 


Mitähän tämän alla on kesäisin? Suo siellä, vetelä täällä? Risukko? Mättäikkö? Nyt ei ehdi kävellä, lisää vauhtia!

 


Keltasirkku ©isäntä

Kun voi liikkua poronlailla - ja lähes linnunlailla - eläimetkin tulevat lähemmäs. 


Poro ©isäntä

 

On huumaavaa huomata maailmansa äkisti laajentuneen - siinä käy kuin lehmille kevätlaitumilla. Yhtäkkiä olimme monen kilometrin päässä kotoa.

Eikä se olisi mitään haitannut, kunhan aurinko ei vain olisi porottanut hankeen niin kuumasti.. Kotiin siis pian, ennen kuin joudumme jäämään odottamaan iltaa ja pakkasta..

 


Ystävämme aurinko sai kuivata kinttaat, hyvityksenä tekemästään kepposesta.
 

 

 

Edit: Koska Pakinaperjantain haaste sattuu kuin tilauksesta olemaan Pitkä juoksulenkki, liitettäköön tämä kuvallinen juoksulenkkiseikkailu siihenkin.