Näin joulun alla ei saa sitten millään tuotettua järkeviä postauksia. Liekö sitten syynä kiire koulussa, kotona, kaupassa - ja siinä välillä..

Maailmalla tapahtuu kaikenlaista vakavaa, joista voisi tehdä erinomaisen paatoksellisia kirjoituksia. Ryöstökalastusta ja sademetsien hakkuita. Farkkujen turmiollisuus aiheutti pistoksen oman vaatekaapin suuntaan. Lohen kasvatus saa miettimään joulupöytää - kiloon lohta menee kolme kiloa luonnonkalaa. Miksemme voi syödä sitä lohta varten kalastettua luonnonkalaa sellaisenaan? Miksi se pitää ammentaa lohelle syötetyssä muodossa? Dokumentin "Jokapäiväinen leipämme", myötä usko lähiruokaan ja parempaan huomiseen siirtyi kaiken muunkin käyttämämme ravinnon osalta valovuosien päähän. Viimeaikaiset kotimaiset kuvat sikatiloilta eivät ole olleet sen rohkaisevampia. Pitäisikö jättää possukin ostamatta?

Uskonto pomppaa suorastaan silmille näin joulun alla - eikä vähiten ala-asteelaisten koulupäivissä, kun taas on laulettu jeesuslauluja ruoka-, musiikki-, käsityö-, jumppa- ja varmaan kohta jo matikantunnillakin. Joululaulut jees, mutta joku rauha maassa sentään näiden uskonnollisten kanssa! Ja sitten ne vielä ihmettelevät kun sanoo, että eihän joululla ja uskonnolla ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Ainakaan alunperin.

Näistä riittäisi juttua.

Mutta tosiaan, näin joulumielellä ei vain jaksa olla kovin paatoksellinen. Ja kun lisäksi isännän sanakäännökset heittävät vakavatkin asiat päälaelleen, ei siinä oikein jaksa paasata maailmanloppua tai muuta sellaista. Ei siinä oikeastaan auta muu kuin heittää vapaalle.

Ja ymmärrän kyllä oikein hyvin, että on melko epäkorrektia esimerkiksi miettiä, tekisikö itsemurhakandidaatti sen mielummin ojan varressa vai vajan orressa.. Mutta minkäs teet, kun kääntyy, eikä ajatuksiaan saa peruutettua. (Tai siis ensin isännän ajatuksia, jotka hän minulle delegoi..)

Voisi jopa sanoa, että siinä pulma, missä puuna silmä.

Kaupungilla ajellessa pitää taasen muistaa, että jos jättää auton sakkopaikalle, saattaa tulla tarve lähteä pakkosaikalle. Kun on auto hinattu hiiteen eikä sitten välttämättä ole parempaakaan tekemistä.

Ja kotona askarrellessa sellainen aina ajankohtainen huomio, että tinaliitosten juottaja saattaa olla todellisessa pulassa, jos pikakolvista nousee kokapilvi.

Jussi Pajusella taitaa myös olla taipumusta hämärähommiin; sen paljastaa salanimi Passi Jujunen.

Eikä selityksistä ole enää apua, kun kuiskeessa tuulen, tuiskeessa kuulen, luulen..

Telkkaria katsellessa herää ajatus, että mellakkapoliisin/katapultinkäyttäjän/ylimmäisen vinssinvartijan/yms. pyytäessä virka-apua, on paree olla olematta arka vipu.

Paineilmaa käyttäessä taasen nousee ilmoille tuikitärkeä ohje: ilman pumppauksesta saattaa kehittyä pulman imppaus jos ei ole varuillaan..

Ja niin kuin joulun kiireessä ei olisi tarpeeksi, esiin nousee monenlaista muutakin päänvaivaa. Esimerkiksi kodinkoneet lakkaavat toimimasta silloin kun ei tarvitsisi, ja niinpä masina runteli glögiin tulevat rusinamantelit.

Ja pukin konttiin menevät lahjat joutuivat kuin ihmeen kaupalla kokin punttiin. Ei sellaista ymmärrä.

Lopulta keittiö oli täynnä possuja, hattuja ja hassuja pottuja.

Mutta kaikesta tästä huolimatta meillä on vakaa usko jouluun (jeesuslauluista huolimatta) sillä sentään - kautta aikain - itse rehtori johti koulua kohti joulua.

 

 

Lopuksi, äärimmäisen hyvä elämänohje joka löytyi lasten suusta-palstalta:
 
Ei se haittaa, jos onnistuu joskus väärin
-Peppina (6v.)
 
Luonto on yrittänyt tuoda meille lunta tänä vuonna moneen otteeseen, mutta ei ole oikein onnistunut. Tänään se ei haittaa, popcornitie huvitti ainakin Aukustia.