Minulla on tapana jättää kouluvihkoista ne, joita en juuri sinä päivänä tarvitse, kotiin pöydälle, ihan vaan laukkua keventääkseni. Jos en olisi toissa aamuna vihkojani tarkemmin silmäillyt niitä laukkuun pakatessani, olisi koulun penkillä tullut melko yllätys, sillä Aurora oli tehnyt MATO-vihkoni viereen toisen samanlaisen - oman. Liekö tyttö vain halunnut matkia äitiä, mutta niin hämäävän samannäköisellä käsialalla oli kansiteksti kirjoitettu, että meinasin mennä halpaan. Vasta vihkoa avatessa eron huomasi..

Melkein teki mieleni ottaa "väärä", mutta niin paljon hienompi ja värikkäämpi vihko mukaan ü

Isäntä on piristänyt myös tätä ankeaa harmaata arkea viime aikoina erityisen runsailla sanakäännöksillään. Tämä on niitä aikoja kun sitä lajia suorastaan pulppuaa, niin että väillä on pakko miettiä ennen kuin suutaan avaa..

Kun mummu huusi lapsille, että ottakaa jälkkäri, lapset jättivät olkkarin samantien.

Yksi raahasi punkkaa, mikä olikin puuhana rankkaa.

Joskus kaimojen humppailusta voi kehkeytyä huima kamppailu. Mistä sen tietää..

Seutukengistä yritin joskus tehdä tänne blogiin juttuakin, mutta se jotenkin vesittyi, kun kesälipposissa sainkin tuta vain lisäkepposia.

Eikä nämä raksahommatkaan mene aina sanakäännöksittä. Kun taannoin viemäri tuuletti vedet sisäkatolle, arvelimme että kohta saa tuomari viilettää paikalle.. Sitten nauroimme viemärintuuletusputkelle / tuomarinviiletysputkelle.

Jossain urheilulööpissä hehkutettiin että Kimi on kunkku. Sitä se teettää, julkisuus, ja kohta on ympyröissä useampikin kumi ja kinkku..

Lauluja kuunnellessa kannattaa olla erityisen tarkkana, sillä niistä voi selvitä ihan uusia puolia. Eräskin tuttu luritus jossa podetaan kipua kiivasta ja surua sielussain aukeni kummasti isännän suomennoksen jälkeen: siru suolessain saattaa kieltämättä olla kivulias. Olenkin ainan ihmetellyt miekkosen ainaista valitusta.

Eräässä lastenlauluissa on ajateltu sanat loppuun asti. Kun on käärme veikeä vetelässä maassa, se lieneekin juuri elementissään.

Kun on joulu vihdoin, soi viulu, johdoin.

On myös monenlaisia laulajia. On niitä, jotka katselevat kauan usvaista rantaa - mutta todellisuudessa näkevät vain rasvaista untaa.. '

Ja sen tyypin, joka laulaa, että kyyneleet valuu, "piskiäsi potkin" olisi jo syytä mennä johonkin terapiaan.

Mutta sen laulajan joka luritteli että "tässä istun ja sinua aattelen" uskottavuus meni ikuisiksi ajoiksi, sillä Anun siittely ei juurikaan vastaa mielikuvaani uskollisuudesta. Miehet ja niiden kauniit sanat!

Jouluvaloista ei kannata isännälle myöskään mennä mainitsemaan. Kun sen erehdyin tekemään ja kerroin että eräällä pihalla oli ihan hillitön kuusi - meinasi isäntä ojaan ajaa.

Että opikseen tästä voi ottaa sen verran, että sanakäännöksiä kannattaa ihan turvallisuuden vuoksi harrastaa vain sellaisissa ympyröissä joissa on vähemmän alttiina onnettomuuksille - kuten sohvannurkassa. Telkkaria ei kyllä kannata silloin katsoa, eikä varsinkaan uutisia.. ü

 

 

* Harkee = sellainen pesusieni, joka on vielä niin uusi, että sienen karkeampi puoli raapii ihoa.

- Aukusti