Luoston reissu oli osittain onnenkantamoinen - sekä isännälle että minulle sattui loppuviikko vapaata, ja pariksi päiväksi suunniteltu pikavisiitti muuttuikin kunnon ruskalomaksi, kun matkalle päästiinkin lähtemään jo torstai-iltana. Jo ensimmäisenä päivänä ilma oli upea - peilityyni ja aurinkoinen - joten löysimme itsemme pian tunturista. Lapset kun hinkuivat kiipeämään.

Jotta kiipeily ei jäisi pelkäksi portaiden askelmalta toiselle hyppelyksi, ja jotta lapsille olisi retkestä kunnolla haastetta, lähdimme kapuamaan Ukko-Luoston huipulle tunturin rinnettä myöten.

Pian saimme huomata, että tällaisen teräväsärmäisen kivirakan yli tarpominen ei ollut niitä helpoimpia tehtäviä. Huilata täytyi moneen kertaan. Onneksi matkassa oli mehua - ja energiaa suklaapatukoiden muodossa ü

 

Huipulla oli tuulisempaa, ja lämpimät hatut ja takit tuntuivat äkkiä hienoilta. Maisema oli kuitekin upea. Ja niitä kengänkärkiähän täytyi tuijotella alinomaa - isännän huomautuksista huolimatta: ikuinen lintubongari. Mutta kivet veivät tällä kertaa voiton kiinnostuksen kohteina.

Tällaisia allonmerkkejä saattoi nähdä hiekkakivilaatoissa keskellä metsää ja jopa tunturin laella. Meille kerrottiin, että merkit ovat melkein kolmen miljardin vuoden takaa, jolloin Lapissa oli meriallas. Kun paikalle nousi Alppien kaltainen vuoristo noin kaksi miljardia vuotta sitten, kivettynyttä merenpohjaa saattoi joutua jopa tunturin päälle. Vaikea on silti ymmärtää, etteivät aluetta viimeisimpiä kymmeniä tuhansia vuosia jauhaneet jääkaudet ole hioneet näitä aallonmerkkejä olemattomiin!

Tuon mainitun vuoristonkohoamisen tulkitsen liittyvän Svekofenniseen orogeniaan, jossa uusi manner liittyi Suomen eteläosaan 1.8 ma sitten, ja nostatti mm. Kainuuseen ja Lappiin vuoristoa. Eroosio ja jääkaudet ovat sitten kuluttaneet vuoristot pikkuhiljaa pois niin, että jäljelle on jäänyt vain matalia tuntureita. Ukko-Luoston huippu on tätä nykyä noin 520 metrin korkeudella, ja yhä alenee. Näin ihmisen mittapuussa kuitenkin ihan tarpeeksi kiivettävää.

Samassa vuoristonmuodostusprosessissa vuorten sisään syntyi täällä, niin kuin monessa muussakin paikasssa maailmalla, otolliset olosuhteet ametistin muodostumiselle. Ametistikaivoksen opas kertoi, että tunturin laella oli käyty "liiloja kiviä potkimassa" jo 60-luvulla, mutta että varsinainen aarre löytyi ja kaivos avattiin vasta 80-luvun puolella. Ametisti oli eroosion ansiosta enää muutaman metrin syvyydessä.

Se mikä tässä kaivoksessa moniin muihin verrattuna on poikkeavaa, oli se, että pojat päästävät myös tavallisen kansan aarteistaan osalliseksi. Omistajien hatunnoston arvoinen periaate on myös, että kaivoksella ei käytetä koneita, vaan materiaali kaivetaan käsipelillä. Alueen luonto onkin lähes koskematon kaivokselle kulkevia portaita ja muutamaa rakennusta lukuunnottamatta.


Kvartsikidesykerö

Ametisti on kvartsia, joka on kiteytynyt vuoren sisään jääneisiin onkaloihin miljoonien vuosien kuluessa. Ihanteellisissa oloissa kvartsikide kiteytyy kuusikulmion muotoon jolla on terävä kärki – kuin obeliski jossa on kuusi kylkeä. Ametistin lilan värin aiheuttaa maa- tai kallioperän radioaktiivinen säteily. Mitä syvempi lilan sävy, sitä arvokkaampi kivi. Kvartsin muita muunnoksia ovat mm. lumikvartsi, keltakvartsi, ruusukvartsi, savukvartsi, vuorikide, jaspis, akaatti, tiikerinsilmä jne. Ametistissa saattaa olla esim. kirkasta vuori- ja valkoista lumikvartsia kiteytyneenä omiksi raidoikseen, joka kertoo kiteytymisen olosuhteiden, mm. lämpötilan, muuttuneen kiteytymisprosessin aikana. Korukivenä tällainen raidallinen kvartsi on yhtä haluttu kuin puhtaan lila ametisti.

Kaikki eivät pidä ametistia jalokivenä, vaan sillä on asema sekä puolijalokivenä että pelkkänä korukivenä. Kaivoksen oppaan selityksestä ei käynyt ilmi, onko tämä pelkästään mielipidekysymys - hän oli kuitenkin vakaasti sitä mieltä, että ametisti on jalokivi ja perusteli tätä sillä, että lila on pyhä väri (paavin sormus), ja että ametisti löytyy myös kuningatar Elisabethin kruununjalokivistä (valtikannuppi?). Ametistin uskotaan tuovan onnea - siksi mm. paavin sormusta käydään suutelemassa. Ametistioppaan mukaan ametisti suojelee myös "salamaniskuilta, käärmeenpuremilta, skorpioneilta ja alkoholismilta sekä hyttysenpuremilta, kunhan muistaa käyttää ”Off”-merkkistä apuainetta". Kukin siis valitkoon mieluisensa uskomuksen tilanteen mukaan.

Muutama kauniin liila sirpale jäi meillekin kaivokselta käteen, ja nehän ovat arvokkaammat kuin hienoinkaan jalokiviliikkeestä ostettu koru. Ja jos jotain tämä loma opetti, niin sen, että maa on aarteita pullollaan!


Tulipa meillä kuljettua niitä portaitakin

Luoston lomasta olisi paljon kerrottavaa. Vaikka ruska jäi tänä vuonna ruskeansävyiseksi, näimme upeaa maaruskaa - ja tunturimaisemahan on aina kaunis, kesät talvet. Pötkimme pitkospuilla ja tongimme kiviä - tonneittain kiviä! - ja nukuimme raikkaassa vuoristoilmassa. Näimme myös Joulupukin poroja viettämässä viimeisiä kesälomapäiviä - mutta se onkin jo toinen tarina ü